Terveisiä arjesta: Viimeinen syksy

Rakas Lamk, kirjoitan nyt sinulle ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa.

Olo on nostalginen: yhteinen taipaleemme päättyy vuoden loppuun mennessä. Tulossa on viimeinen syksy, jonka kanssasi vietän.

Yhteinen aikamme tulee kestäneeksi rapiat 13 vuotta, mikä on sinun elinajastasi noin puolet. Laskujeni mukaan ehdit kunnioitettavaan 27 vuoden ikään.

 

Tulosi tähän maailmaan ei ollut helppo: erilaisten kokeilujen jälkeen sinut synnytettiin keskelle syvintä lamaa. Nuoruusvuotesi vietit emokonsernin suurperheen suojissa ja vasta täysi-ikäisenä itsenäistyit omaksi osakeyhtiöksi.

Tämä virallinen ero ei paljon minun arjessani näkynyt, samaan aikaan käydyt kosioretket sitäkin enemmän.

Taisit nimittäin tuntea itsesi yksinäiseksi. Lähdit hakemaan kumppaneita ensin Hämeen suunnasta – ja mukavaa meillä olikin –, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Viiden vuoden vehtaamisen jälkeen sopimukset Hamkin ja Laurean kanssa purettiin.

Se oikea oli löytynyt Lappeenrannasta: Lut-korkeakoulujen tammikuun kihlaus virallistettiin seuraavan vuoden alussa. Tällöin vakuutettiin, että kaikki kolme korkeakoulua säilyvät omina yksikköinään – mutta hei, eihän sitä oikeasti kukaan uskonut.

Kovin yllättynyt en ollut minäkään, kun viime syksynä ilmoitit fuusiosta Saimaan ammattikorkeakoulun kanssa.

Usein eteenpäin pääsee vain perhekeskustelujen kautta.

Yllättyneempi olen ollut siitä, miten paljon lisätyötä ratkaisusi tuovat omaan arkeeni. Viimeinen syksy tulee olemaan yhtä vanhan hautaamista ja uuden etsimistä.

Sinun ja Saimaan – tai siis Lab-uusperheen – arjen käytännöt vievät aikansa, ja usein eteenpäin pääsee vain perhekeskustelujen kautta. Epäilen, että istumme keittiönpöydän ääressä vielä moneen otteeseen, oli aiheena sitten vuoden 2020 yhteinen opetussuunnitelma tai ohjauksen erilaiset tavat.

Samaan aikaan syksy on jäähyväisten jättämistä. Vaikka mikään ei fyysisesti muutu, muuttuu paljon: heitän jäähyväisiä nimille, logoille, järjestelmille. Vuoden 2020 alussa astun uuteen tuntemattomaan.

Ehkä se on hyvä tunne. Kiitos Lamk.

 

Heli Kamaja työskentelee viestinnän lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Joskus hän kaipaa suvantoa alati muuttuvaan työhön.

Lue samasta aiheesta

Kolumnit ja Pakinat

Terveisiä arjesta: Me paperittomat

08.03.2019