Hei kollega, otetaanpa lehden opetusteknologia-teeman kunniaksi pieni ajatusleikki!
1. Pohdi, kuinka montaa teknistä, digitaalista tai-mitä-niitä-onkaan-järjestelmää käytät päivittäin tehokkaasti – niin, että tulee tulosta. Kuinka kauan tähän menee minuuteissa?
2. Pohdi sitten, kuinka montaa järjestelmää käytät niin kuin minä: räpellät ja rämppäät, etenet yrityksen ja erehdyksen kautta. Et vielä viidennelläkään kerralla muista, mistä tehdään metalinkitys tai miten keskustelualueen tilauksen saa pois päältä. Ynnää tähän kuluttamasi aika.
3. Miinusta nyt kohta 2 kohdasta 1. Sydämelliset onnittelut, jos pääsit plussalle! Minä en, mistä osoituksena pieni normipäivän kuvaus.
Soudan ja huopaan systeemien välillä.
Työaamu alkaa kätevästi jo sängyssä. Samalla, kun hapuilen herätyksen pois kännykästä, tarkistan puolella silmällä sähköpostit. Merkitsen ne luetuiksi enkä vastaa, vaan unohdan ne päivän mittaan. Seuraavat meilit selaan vasta työmatkalla liikennevaloissa.
Läppäri avautuu suoraan intrasivulle, jonka ajankohtaiset-palstan ohitan mikrosekunnissa. Avaan kaikki tärkeät systeemit eli Yammerin, Pepin, Moodlen ja Teamsin (tarkoittaa oikeasti Iltistä ja Hesaria, Facen selasin jo sängyssä).
Rupean hommiin. Soudan ja huopaan systeemien välillä, saan aikaan ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Etsin tiedostoa Teamsistä, sähköpostista, ei kun omista tallennuksista, zetalta tai ceeltä? Menen Zoomiin havaitakseni, että palaveri on Teamsissa.
Valmistelen tuntia, teen Formsilla kyselyjä ja Swayllä matskua. Muutan tiedostomuotoja ja -kokoja, hukkaan asioita ja kiroan. Joku juttu oli vissiin Excelissä.
Menen luokkaan ja aloitan piuha-tykki-läppäri show’n. Tehokkaimpina välineinä ovat korvat, silmät ja suu.
Heli Kamaja opettaa viestintää Lab-ammattikorkeakoulussa.