Näin syksyn alussa, kursseja suunnitellessa, on syytä luoda katsaus menneisiin palautteisiin.
Tiedättehän tuon PDCA-ympyrän, jota kierretään pitkin vuotta? Ensin suunnitellaan (plan), sitten tehdään (do). Tekemisen jälkeen tarkistetaan (check) ja korjataan (act). Korjausten jälkeen ympyrässä palataan alkuun eli suunnitteluun.
Taidan olla taas jossain a:n ja kovan p:n välimaastossa. Anonyymien palautteiden mukaan korjattavaa on vähän joka asiassa.
Korjattavaa on vähän joka asiassa.
1. Aikataulussa: ”Pidin tiiviistä opintotahdista ja etenemisestä, koska asiat pysyivät koko ajan mielessä.” ”Tahti kurssilla oli niin nopea, etten kerennyt kunnolla suunnitella omaa lopputehtävää.”
2. Selkeydessä: ”Pidin erityisesti siitä, että koko opintojakson tehtävät ja niiden palautusaikataulut olivat alusta saakka nähtävillä ” ”Tehtäviin viitattiin monesti tuntien aikana muttei kuitenkaan niistä kerrottu, jolloin jäi kuva, että jotain pitää tehdä jossain vaiheessa mutta ei aavistustakaan milloin.”
3. Tehtävissä: ”Henkilöbrändin seurantatehtävä mielenkiintoinen.” ”Seuraamistehtävä oli todella puuduttava.”
4. Materiaalissa: ”Opintojaksolla oli monipuolinen materiaali.” ”Kurssin aihelähteet olivat suppeat, yksipuoleiset ja mielestäni aika mielipidepainotteiset.”
5. Opetuksessa: ”Heli on innostava ja ammattitaitoinen ope.” ”Näin etäopetuksen aikana opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutusta luennoilla voisi kehittää/lisätä.”
PDCA-mallissa kehittäminen nähdään spiraalina, päättymättömänä prosessina – jokaisen kierroksen jälkeen ollaan lähempänä tavoitetta.
Ainakin päättymättömyydestä olen samaa mieltä.
Heli Kamaja etä- ja lähiopettaa viestintää Lab-ammattikorkeakoulussa.