Kouluissa työskenteleville on tuttua, että jokainen kansalainen on koulun asiantuntija.
Kaikki koulun tuntevat, ovathan siellä käyneetkin! Useat monia vuosia, ja suurin osa vieläpä lukuisissa erilaisissa kouluissa.
Toivottavasti kaikille on jo selvää, että opettaja ei voi olla opetuksen asiantuntija. Opettaja on muutosleikkiä odottava ennen-kuva, oman elämänsä boomer, vanha Suomi-filmi, jossa syödään torstaisin hernekeittoa ja pannukakkua.
Asiantuntijuuden nextillä levelillä ollaan jo. Mitä vähemmän opettaja, sitä enemmän koulutuksen asiantuntija.
Opettaja on Suomi-filmi, jossa syödään torstaisin hernekeittoa ja pannukakkua.
Koulutuksen kehittämistä pohtivissa työryhmissä on säännönmukaisesti muutama kiintiöopettaja. He ovat kuin vahingossa eksyneet larppaamaan koulutuksen asiantuntijoita.
He esiintyvät hellyyttävinä maskotteina oikean maailman (kokemus)asiantuntijoiden joukossa.
Opettaja on näissä pirskeissä asiantuntijan sijaan vastaanottaja: hän saa kuulla työryhmiltä vinkkejä, kuinka olla vähemmän opettaja.
Jokaisella koulun käyneellä on myös koulutraumansa. Miten tylsiä, noloja, perinteisiä ja epäkiinnostavia opettajat ovatkaan olleet? Onneksi koutsi muuttaa kaiken tämän.
Valmentaja innostaa ja kannustaa oppimaan – mitä tahansa. Fasilitaattori houkuttelee workshop-metodilla tiedon hankkimisen äärelle, jos joku nyt sattuu sinne haluamaan.
Ja onhan opettaja pohjimmiltaan asiakaspalvelija: parastamme palveluprosessia asiakasrajapinnassa. Täyden potentiaalinsa opettaja kohtaa kuitenkin vasta, kun hän on multitalentti oppimistoripäivystäjä ja osaamisen hankkimisen resursoitu tukija, uuden oppimisen visioon sitoutunut opetuskonsultti.
Saija Leiding työskentelee ammatillisen oppilaitoksen digitaalisen pedagogiikan tiimissä.