Terveisiä arjesta: Kaiketonta pikakoulua rakentamassa

Kun tarvitaan tonton-ruokavalioon soveltuvaa tarjottavaa, leivotaan kaiketonta kakkua, joka on maidoton, munaton, gluteeniton ja soijaton. Leivontapuuhiin on päästy myös oppilaitoksissa, sillä nykykoulusta on jo jonkin aikaa leivottu kaiketonta.

Tavoitteena on ollut niin kirjaton, pulpetiton kuin koulutonkin koulu. Ammatillisella puolella trendejä ovat olleet lukujärjestyksetön, ryhmätön ja opetukseton koulu. Koulutuksen maailmassa asioiden poistamista kutsutaan yleisesti kehittämiseksi.

 

Kiinnostaako ketään, mitä tulee kaikkien poistettujen ainesten tilalle? Kysymyksiä esittävä saa kuulla olevansa äidinkielenopettaja Pirkko Kellot soi -sarjasta: tosikko, joka pitää epätoivoisesti kiinni intohimoisesta suhteestaan kopiokoneeseen ja mutisee keisarin uusista vaatteista.

Asioiden poistamista kutsutaan yleisesti kehittämiseksi.

Oikeasti kaiketon abessiivikoulu alkaa olla jo old school. Edistyneimmissä amiksissa on kiihdytetty vauhtia. Kaiketonta koulutusta seuraava vaihe on tietenkin kaiketon pikakoulutus, jossa opetuksen laatu, opiskelun mielekkyys tai oppijoiden osallisuus ei kiinnosta.

 

Pikakoulussa keskitytään suorituksiin. Pikakurssien avulla hoidetaan ikävät yhteiset sisällöt – kuten äidinkieli, matematiikka ja vieraat kielet – nopeasti pois alta.

Vaihtoehtoista nopeiden oppijoiden ohituskaistaa ei kuitenkaan nyt olla kehittämässä, vaan pikavauhtia saavat luvan hurjastella kaikki – lähtötasosta, oppimiskyvyistä tai elämäntilanteesta riippumatta.

Reformin kaunis ajatus yksilöllisistä opintopoluista alkaa tosiaan näyttää vain ajatukselta. Pikakoulussa kukin tosin ehtii oppia yksilöllisen määrän.

Parodia on mahdotonta, ne tekevät sen itse.

 

Saija Leiding työskentelee ammatillisen oppilaitoksen digitaalisen pedagogiikan tiimissä.

Lue samasta aiheesta

Kolumnit ja Pakinat

Terveisiä arjesta: Hulluna hankehumppaan

30.08.2019
Kolumnit ja Pakinat

Terveisiä arjesta: Opettaja muutosbingossa

05.04.2019