Terveisiä arjesta: Loputon on eniten

Kanelin synty on jäänyt vaivaamaan. Tammikuu haluaa palata asiaan.

Tietäväinen pingahtaa heti ääneen uuden tiedon kanssa. ”Se kanelin siemen laitetaan ensin veteen ja sit toisten kanelien kans maahan. Sit se nostetaan hellästi ylös ja pestään maidossa. Sit se viedään kauppaan. Siinä se!”

Minä olen ihastunut ja kysyn, mistä Tietäväinen on saanut tietonsa. ”No iteltä vaan. Mää oon niin siemenkätevä.” Hän suhtautuu siemenkätevyyteensä sangen rauhallisesti. Ihmisillä vain on erilaisia kykyjä.

Vaitelias lisäilee jo keskusteluumme omia huomioitaan intohimoisen syömisen lomassa. Hän katsoo maitopurkin kyljessä olevaa lehmää. ”Tämä lehmän maito. Mulla ei lehmä. Kosovolla on lehmä.”

Vaiteliaalla on toinen, kesämaailma Kosovossa. Sinne avautuu pieniä ikkunoita ruokapöytäkeskusteluissa.

Tietäväinen varaa heti kaksi puheenvuoroa. ”Mulla on kaks juttua, jotka mä olin jo unohtanu. Mä kellon toisen ensin. Mulle tuli mieleen, että mulla kasvo kellan seinän vielessä punavalkosia sienilehmiä. Ne lakastu muhun ja seulas mua joka paikkaan.”

Tietäväisen parvekkeella on asunut myös kengulu ja kilahvi.

Tarinaa seuraava hiljaisuus antaa meille mahdollisuuden kuvitella Tietäväistä kuljeksimassa punavalkoisen sienilehmäjonon kärjessä.

”Sitte mulla oli myös oselotti. Siksi mulla oli myös kanoja. Niistä saatiin lihaa ja höyheniä.”

Tietäväisellä eläimissä löytyy, hänen parvekkeellaan on asunut myös kengulu ja kilahvi.

”Söikse niitä kanoja se osavatti?” tahtoo Tammikuu tietää. ”Eiku oselotti, puolivilli kissaeläin”, niittaa Tietäväinen. Jäljet johtavat illan luonto-ohjelmaan. Ruutuaika on ollut hyväksi.

Tammikuu siirtyy matematiikkaan. Hän on hyvin viehättynyt äärettömään. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hän lyö meiltä luun kurkkuun toteamalla, että syö ääretön näkkäriä.

”Loputon on eniten, tiesitkö?” Tammikuu suuntaa suuret silmänsä minuun. ”Enemmän on kyllä miljoona-tsiljoona-kaks-viis-kymmenentoista-seiskytYKSI! Se menee kyl yli sen vellan.”

Tietäväinen kuittaa. ”Se tulee sit loputtoman jälkeen.”

Tammikuulla on varaa olla suurpiirteinen. Niin minullakin.

Jaana Sarell työskentelee S2-resurssina esiopetuksessa Vantaalla. Hän haroo sanoja tiuskeaan arkeen ja ajoittain rakastaa työtään palavasti.

Lue samasta aiheesta

Kolumnit ja Pakinat

Terveisiä arjesta: Jaana-kerho lounastaa

08.02.2019