Syyslomat on lusittu. Kävin iloisella Tukholman risteilyllä ja kävelin todella paljon.
Kotihommiakin ehdin tehdä. Vein kesävaatelaatikot viimein kellariin ja siivosin jääkaapin.
Maanantaina töihin palatessa oli levännyt olo. Tiistaina olo tuntuikin jo tutun stressaantuneelta.
Resurssien vähyys näkyy oppilaitoksessamme. Jokainen opettaja tuntuu olevan ylityöllistetty. Tähän aikaan vuodesta lyhytkin ylimääräinen pysähdys tauoilla – kuten muutaman sanan vaihtaminen kollegan kanssa – riittää heittämään loppupäivän aikataulun pyllylleen.
Vaatimuksia tulee joka päivä niin esimiehiltä kuin opiskelijoiltakin. Sähköpostin avaaminen pelottaa. Tämän syksyn arvioinnit junnaavat jälkijunassa ja viime vuoden asioitakin pitäisi hoitaa.
Huippua oli se, kun opiskelija tuli käytävällä sanomaan, että ”oisko sulla nyt aikaa, kun et silloin tullut tapaamiseen”. Onneksi saimme sovittua tapaamisen seuraavalle maanantaille.
Tiistaina olo tuntuikin jo tutun stressaantuneelta.
Edessä olevat haasteet ahdistavat. Tässä kuussa otettiin käyttöön Wilma, joka tulee korvaamaan Winhan.
Vuodenvaihteen jälkeen siirrymme vuosityöaikaan, ja sekin mietityttää. Miten kirjaamme, minne kirjaamme? Onko työaika sidottua, sitomatonta vai sääntelemätöntä? Onneksi Wilma toimii mobiilisti, joten voin tehdä kirjaukset iltaisin kotona sitomattomalla työajalla.
Syksyn aikana olen ottanut tavakseni tehdä to do -listoja. Näin pysyn kärryillä töistä, jotka pitää tehdä viimeistään huomenna, koska itse asiassa ne piti tehdä jo eilen.
Lista, jonka eilen illalla tein, oli pitkä. Listalla oli myös huomautus ”tsekkaa pakinan palautuspäivä”.
Todennäköisesti otan tänäänkin työläppärin kotiin ja naputtelen keittiönpöydän äärellä jonossa olevia töitä. Siinä samalla teen poikani koulun Halloween-bileisiin piirakan. Ehkä ehdin jopa pussata puolisoa jossain välissä.
Joululoma – tule jo!
Tuuli Leskinen pääsee ammattioppilaitoksen äidinkielen ja viestinnän opettajana usein flow-tilaan mutta miettii edelleen, mitä isona tekisi.