Terveisiä arjesta: Jaana-kerho lounastaa

Meillä on salainen tehtävä. Edes Tietäväinen ja Tammikuu eivät tiedä, että meidän on määrä saada Vaitelias käyttämään suomen kieltä.

Kolmen vuoden altistuksen jälkeen hän ymmärtää sitä sujuvasti, mutta ei rohkene sanoa sanaakaan. Omaa kieltä hän puhua palpattaa hyvin. Kun tervehdin Vaiteliasta hänen omalla kielellään, hänen suupielensä menevät niskassa yhteen.

Jaana-kerho kerran viikossa on onnistunut jo levittämään ympäristöön kerhokateutta. Meidän kerhosta kuuluu iloa ja höpöttelyä. Lopuksi saamme syödä keskenämme kabinetissa, kolme herraa ja minä.

Luomiskertomus on alkumetreillä pantu iloisesti uusiksi. Tammikuu kätilöi sen näin: ”No Jumala löi sen maapallon suoja-alueelle.” Kun utelen, miten siinä rytäkässä maailmalle kävi, tulee vastaus epäröimättä: ”No se meni soikeeksi tietekkii!” Suoja-alueella siis ollaan.

Tänään kuulin Vaiteliaan suustaan ensimmäiset suomenkieliset sanat.

Vaitelias hihittelee jutuillemme mutta keskittyy lautasen tyhjentämiseen. Hän taputtaa minua napakasti käsivarrelle ja elehtii, että haluaa lisää ruokaa.

Minun täytyy nielaista karheus pois kurkusta. Tänään kuulin Vaiteliaan suustaan ensimmäiset suomenkieliset sanat. Kun laskimme pelissä karamelleja yhdessä, hän laski ääneen mukanamme. Vaitelias halusi kuulua myös äänellään joukkoomme. Hän hakee toisen annoksen ruokaa.

Vaitelias keskittyy lautasen tyhjentämiseen ja Tietäväinen pienimuotoisiin esitelmiin. Kun jälkiruuaksi on luvattu kanelipipareita, haluaa Tietäväinen selittää, miten kaneli syntyy. ”No tehtaalla likotaan ne kaikki pipalit ja sit niistä kelätään solmilla se kaneli talteen. Sit se pakataan pulkkeihin ja viedään kauppaan.”

Jälkiruuaksi saamme yhden piparin. Välipalalle on luvattu toinen. Harmittelen, että jään paitsi toisesta herkusta, kun en ole välipalalla.

Tammikuu sujahtaa pois tuoliltaan ja kysyy raikkaalla äänellään pikkuleipien jakajalta: ”Tota, saaks Jaana nyt jo toisen, ku se ei oo välipalalla?”

Hän palaa luokseni, ojentaa minulle nyrkin nuhruttaman pikkuleivän. ”Mä otin ison!”

Minusta pidetään huolta.

Jaana Sarell työskentelee S2-resurssina esiopetuksessa Vantaalla. Hän haroo sanoja tiuskeaan arkeen ja ajoittain rakastaa työtään palavasti.

Lue samasta aiheesta