Sanni Salmenojan kolumni: Terveisiä minäsukupolvelta

Astumme uudelle vuosikymmenelle aivan hetken päästä.

2020, sen on sanottu olevan vuosikymmen, kun puolet maailman työvoimasta on edustamaani sukupolvea. Milleniaaleja.

Milleniaalit, y-, z-, alfa-, minä- ja pullamössösukupolvi. Rakkaalla lapsella monta nimeä – yhtä monta toivetta elämästä ja työelämästä. Sukupolvi, joka on luova, rohkea, taitava ja haluaa elämäänsä rahan sijaan kokemuksia, elämyksiä ja merkityksiä.

Elämältä kuuluukin vaatia paljon, samoin työelämältä. Siksi vaadimme myös työnantajalta edustamiamme arvoja.

Elämältä kuuluu vaatia paljon, samoin työelämältä.

Jos Suomen menestystarina on tähän asti ollut maailman paras koulutus, on sen tarinan jatko meidän käsissämme.

Me nuoret emme ole täällä silloin tulevaisuudessa, vaan olemme täällä nyt. Ja haluamme olla mukana päättämässä omasta tulevaisuudestamme. Jos me emme ole mukana luomassa Suomen menestystarinaa, tulevaisuuden supersukupolvet eivät koe sitä omakseen.

Milleniaaleja houkutellakseen yritykset pohtivat, mitä he voisivat tälle sukupolvelle antaa. Entä mikä merkityksellinen tarina on se hurmauskeino, minkä milleniaalit ostaisivat, kun ratkaistavana on ilmastokriisi ja väestön eriarvostuminen?

 

Nyt opetusmaailma saattaa tuntua milleniaaleista ahtaalta takapajulalta. Onhan se jo nähty opettajankoulutukseen hakeutuvien määrän laskuna. Uutisointi on lähinnä kielteistä: resurssit puuttuvat ja opettajat väsyvät.

Mikä on opetusmaailman seuraava tarina, jonka osaksi milleniaalit haluavat liittyä? Heitetään aluksi roskiin stereotyyppinen tarinan henkilöstä, joka opettaa. Puhutaan henkilöstä, joka mahdollistaa kaikkien muiden ammatit.

 

Sanni Salmenoja on Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin puheenjohtaja ja aloittaa ensi vuonna Akavan hallituksen ensimmäisenä opiskelijajäsenenä.

sanni.salmenoja@sool.fi