Täytän kympin tytön määritelmän. En ehkä todistukseltani, mutta suoritustyyliseltä asenteeltani. Ja kyllä, päädyin hakeutumaan opettajaksi. Halusin olla yksi parhaista tulevaisuuden tekijöistä.
Nyt valmistuminen häämöttää ihan nurkan takana ja minuun on iskenyt hieman melankolinen olo.
Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin selvitysten mukaan jotain tapahtuu siinä välissä, kun valmistutaan ja siirrytään työelämään. Jotain, joka heikentää uran aloittaneiden opettajien työelämään kiinnittymistä.
Käykö näin myös minulle? Entä, jos en pelastakaan kaikkia maailman lapsia?
Kunhan mä tän saan suoritettua.
Suoritusta suorituksen perään. ”Kunhan mä tän saan suoritettua” on varmasti kuulunut monta kertaa niin minun kuin monien kollegojeni suusta. Jos opiskelijalla on valittavanaan kaksi vaihtoehtoa, oppimisen lisääminen tai kurssin suoritus, usein hän valitsee suorituksen.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kuudes luku, luku arvioinnista, uudistettiin kokonaan. Samoin tulisi tehdä myös opettajankoulutuksessa. Uskon, että opettajankoulutuksen arviointia uudistamalla pääsisimme keskustelemaan siitä, mikä on opettajankoulutuksessa tärkeintä. Keskitymmekö oikeisiin asioihin?
Voisimme päästä suoritustyylistä kohti inhimillisempää arviointia ja saada opiskelijat voimaan ja oppimaan paremmin. Saataisiinko siten myös hyvinvoivia vastavalmistuneita, jotka siirtyvät työelämään ja sitoutuvat siihen?
Vaikeita kysymyksiä, ja niihin olisi hyvä saada vastauksia. Kuitenkin totean, että resurssia arvioinnin uudistamiseen tarvitaan. Kehitys kehittyy, ja opettajankoulutuksen pitäisi pysyä aallon harjalla.
Panostamalla opettajankoulutukseen, panostetaan samalla tulevaisuuteen, sillä opettajankoulutuksen kehittäminen on tulevaisuustyötä. Paras tulevaisuus saadaan, kun otetaan rohkeita askeleita eteenpäin.
Sanni Salmenoja on Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin puheenjohtaja ja Akavan hallituksen jäsen.