Historiallisen alhainen syntyvyys näkyy kouluissa ja päiväkodeissa jo aivan pian.
Koulun aloitti tänä vuonna vielä 61 000 ekaluokkalaista, mutta lapsia syntyy ennusteen mukaan enää 48 775. Mitä yli kymmenentuhatta ekaluokkalaista vähemmän tarkoittaa kunnissa, koko Suomessa?
Muutos näkyy pitkällä aikavälillä koko koulutusketjussa. Korkeakoulupaikkoja on kohta koko ikäluokalle.
Lapsitoiveet ovat herkkiä asioita, eikä nuoria aikuisia pidä painostaa synnytystalkoisiin. Ei ole yhteiskunnan tehtävä asettaa ihanteita lapsilukumäärille.
Yksittäisillä vauvatonneilla, synnytyssatasilla tai ilmaisilla tietokoneilla tuskin on kestävää vaikutusta. Mieluummin on kuultava herkällä korvalla, millaisia odotuksia ja pelkoja nuorilla on tulevaisuudesta. Taloudelliset, työelämästä tai yhteiskunnan rakenteista johtuvat syyt eivät saisi olla esteenä lapsitoiveiden toteutumiselle.
Millaisin teoin Suomesta voitaisiin rakentaa perheitä paremmin ymmärtävä maa?
Tulevien eduskuntavaalien alla puolueet miettivät, millaisin teoin Suomesta voitaisiin rakentaa lapsiystävällisempi ja perheitä paremmin ymmärtävä maa.
Työ tuo tulevaisuudenuskoa ja on parasta lääkettä lapsiperheköyhyyteen. Siksi työllisyyden edistäminen on jatkossakin tärkeässä roolissa.
Positiivista viestiä vanhemmuudelle voisivat tuoda perhevapaauudistus, kaksivuotinen esiopetus ja lasten ja perheiden palveluihin panostaminen. Neuvolat, päiväkodit, peruskoulu ja iltapäiväkerhot ovat tärkeitä. Koulujen vaativaa tehtävää helpottaisivat myös lisäpanostukset vanhemmuuden tukeen ja perheiden turvaverkkoihin.
Nuoret perheet toivovat lisää joustoja työn ja perhearjen yhteensovittamiseen. Julkisella sektorilla olisi paikka näyttää esimerkkiä, miten perheystävällisempi työelämä tehdään. Mitä esimies sanoo ja palkataanko sijainen, jos opettajan oma lapsi on sairaana? Löytyykö ymmärrystä, kun myös isät – toivottavasti yhä useammin – tahtovat jäädä perhevapaille?
Sanni Grahn-Laasonen on opetusministeri.