Viime vuosina ilmasto- ja kestävyyskasvatuksesta on puhuttu paljon. Siitä huolimatta opettajaksi voi valmistua kuulematta kertaakaan vaikkapa ekososiaalisesta sivistyksestä saati siitä, miten sitä voisi omassa oppiaineessa huomioida.
Ilmastokasvatus ja kestävä kehitys läpileikkaavat kaikkea koulutusta, ja ne sisältyvät jo itse koulutusjärjestelmään. Esimerkiksi koulutuksellinen tasa-arvo edistää sosiaalista kestävyyttä. Kestävän kehityksen ympäristönäkökulma taas koskee kaikkea tekemistämme ja on edellytys olemassaolollemme.
Pelkkä kestävän kulutuksen opettaminen ei enää riitä, vaan tarvitsemme perustavanlaatuista muutosta ajattelussamme.
Ilmasto- ja ympäristökriisin hillitseminen on jokaisen vastuulla. Kestävän tulevaisuuden näkeminen on perusedellytys sille, että sitä voidaan tavoitella. Jos emme voi nähdä kestävää tulevaisuutta, emme voi rakentaa sitä.
Opetussuunnitelmissa esiintyvän ekososiaalisen sivistyksen mukaan merkityksellistä elämää tulisi pyrkiä rakentamaan etsimällä oman itsen merkitystä ja hyvinvointia osallisuudesta yhteisössä.
Sivistys ymmärretään avarakatseisuutena sekä ihmisoikeuksien ja luonnon kunnioittamisena. Ekososiaalisen sivistyksen mukainen elämä tapahtuu maapallon kantokyvyn rajoissa ja ihmisoikeuksien toteutumisen edellytykset säilyttäen. Vain siten voimme varmistaa hyvän elämän mahdollisuudet tulevaisuudessakin.
Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, ja joskus voimme siirtyä oppijan rooliin.
Mitä me opettajina voimme tehdä? Ennen kuin saamme kattavan koulutuksen aiheesta, voimme tukea oppilaita.
Erityisesti nuoret ovat kiinnostuneet ympäristökysymyksistä ja toimivat aktiivisesti tulevaisuuden puolesta. Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, ja joskus voimme siirtyä oppijan rooliin. Tärkeintä on antaa oppilaille ja opiskelijoille turvallinen ja kannustava tila, jossa kaikki voivat kasvaa ja vaikuttaa heille tärkeisiin aiheisiin.
Saana Ylikruuvi on Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin puheenjohtaja.