Tulevaisuuden osaamisen ja työelämätaitojen ennakointi on kiihtynyt viime vuosina. Trendien tunnistaminen on suosittua ja helppoakin. Kaikki me olemme kokeneet, että slogan ”työ on oppimista ja oppiminen on työtä” on totista totta. Ja että digitalisaatio muuttaa työyhteisöjä.
Työmme edellyttää yhä enemmän ratkaisuhakuisuutta ja ennen kaikkia halua oppia, myös teknologiaa hyödyntäen. Kysymys kuuluukin, olemmeko siihen valmiita.
Tänä keväänä olen saanut tilaisuuden oppia uutta. Uusi työ, vaikkakin tutussa ammattikorkeakoulukentässä, on avannut jälleen mahdollisuuksia oppia uutta.
Mistä sitten olen oppinut eniten, mikä kokemus on opettanut lisää? Vastaus ei yllätä varmaan ketään, sillä se on ihmisten kohtaaminen ja keskustelut.
Kuunteleminen on arvokas taito, jota meidän tulisi harjoittaa enemmän.
Tutut korkeakoulutuksen teemat eri ihmisten tarinoiden ja näkemysten muodossa ovat olleet yhtä arvokkaita – elleivät arvokkaampia – kuin dokumentoitu tieto. Asiantuntijoiden ja opiskelijoiden elävä puhe on vahva lisä digitaalisen aineiston, tietokantojen ja tilastojen rinnalla.
Myös miksi-kysymysten esittäminen on ollut oiva tapa oppia uusia näkökulmia. Ja kuunteleminen – työelämätaito, jota minun itseni pitää jatkuvasti harjoitella – on saanut tehokurssituksen tänä keväänä. On hyvä oppia myös kuuntelemalla. Arvokas taito, jota meidän tulisi mielestäni harjoittaa enemmän digiyhteiskunnan ja tekoälynkin aikana.
Mitä sitten pitäisi osata oppia tekoäly-yhteiskunnassa? Useat asiantuntijatehtävät voidaan korvata algoritmien ohjelmoimilla koneilla ja päätelaitteilla. Millainen on se työ, jossa opitaan?
Empiirinen aineistoni ei varmaan kelpaa tutkimusnäytöksi, mutta kokemukseni sanoo näin: Yritä oppia toisten ajatuksista, kokemuksista ja näkemyksistä. Mutta ennen kaikkea yritä jakaa se mitä itse olet oppinut. Uskalla oppia itsestäsi – myös poisoppia.
Riitta Rissanen on Lapin ammattikorkeakoulun rehtori.
Twitterissä @rissanen_riitta