Nina Sajaniemen kolumni: Quo vadis, ihminen

Me yltäkylläisyyden ajan ihmiset olemme näennäisesti vapaita ja tietoisia omista oikeuksistamme. Markkinavoimat ohjaavat meitä itsemme mittaamiseen, itsemme tutkiskeluun ja itseemme keskittymiseen. Suuntana lienee henkilökohtaisesti räätälöity, omalle aineenvaihdunnalle sopiva ravinto, liikunta, lepo ja lääkitys.

Oppiminenkin yksilöllistyy. Korkeakouluopiskelija vetoaa oikeusturvaansa, jos asiat eivät etene mieluisella tavalla. Hän toivoo opiskelun erityisjärjestelyitä mitä moninaisimmista syistä ja unohtaa, että kurssilla on satoja muitakin opiskelijoita. Opiskelija käy luennoilla entistä harvemmin, mutta silti kritisoi kontaktiopetuksen vähenemistä. Opetustarjonnasta hän poimii kiinnostavimmat sisällöt eikä halua altistaa itseään oman ajattelutapansa vastaisille käsityksille.

Yksilöllisyyden korostaminen on lisännyt itsekeskeisyyttä.

Varhaiskasvatuksesta lähtien voimistuu ajatus oppimisesta, joka perustuu omaan kiinnostukseen. Henkilökohtainen oppimistyyli ja oikeus saada oma ääni kuuluviin ovat tärkeitä. Yksilöllisyyden korostaminen on kuitenkin lisännyt itsekeskeisyyttä, mikä taas on vastoin ihmiselle lajityypillistä taipumusta tahdistua toiseen yhteisten merkitysten, jakamisen ja myötätunnon välityksellä.

Aikuisilla, opettajilla ja kulttuurilla on paljon annettavaa. Joskus on hyvä pysähtyä ottamaan vastaan, kuunnella ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Se vaatii mielihyvän viivästyttämisen, harkitsemisen ja pysähtymisen taitoja. Nämä taidot vaativat paljon harjoittelua. Joskus tuntuu, että ne ovat katoavaa kansanperinnettä.

Merkitykset aukeavat vuorovaikutuksessa. Hyvä opettaja virittää oppijat innostumaan myös asioista, jotka eivät aluksi näitä kiinnosta.

Opettaminen vaatii rohkeutta luottaa vuorovaikutuksen voimaan, anteliaisuutta ja halua vaikuttaa. Kehityksessään keskeneräisten lasten ja nuorten on joskus vaikea arvioida valintojensa seurauksia. Siksi heillä on oikeus saada ohjausta ja ymmärrystä tavalla, joka auttaa heitä näkemään itsensä osaksi suurempaa kokonaisuutta.

 

Nina Sajaniemi on dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja varhaiskasvatuksen professori Itä-Suomen yliopistossa.

nina.sajaniemi@helsinki.fi