Viime vuonna tehtiin Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota vuodelle 2030. Työhön osallistui laaja joukko korkeakoulualan ammattilaisia. Kehittämistä johti opetusministeriö. Työ sopi hyvin satavuotiaan Suomen juhlavuoteen.
Olisiko niin, että tulevaisuudessakin Suomi pärjää satsaamalla osaamiseen? Mikä on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen merkitys tässä keskustelussa? Millaista korkeakouluosaamista ja oppimista tavoittelemme? Miten tutkimus- ja kehittämistoiminta vie osaamistamme harppauksilla eteenpäin?
Korkeakouluvision 2030 peruselementit on helppo allekirjoittaa. ”Sivistys, osaaminen, tiede ja teknologia ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi. Uutta luovat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Mahdollistava ohjaus, resurssit ja rakenteet.” Hyvin ajateltu.
Savolaiset kutsuvat visioita herrojen huaveeksi.
Visio on tekoja vailla oleva käsikirjoitus. Visioiden järkeilyssä on useimmiten kysymys todellisuuden kirkastamisesta selkeämmäksi tavoitetilaksi.
Savolaiset kutsuvat visioita ”herrojen huaveeksi”. Hyvä visio ei kuitenkaan ole vain haavekuva vaan käyttäjiään puhutteleva innostava viesti tulevaisuuden suunnasta.
Joskus ja hyvällä myötätuulella visio osuu kuin itsestään oikeaan maastoon. Useimmiten kuitenkin on kysymys enemmän näkemyksellisyydestä ja määrätietoisesta johtamisesta kuin visiosanojen kuljettamasta tarinasta. Vision merkitys syntyy arjessa – tekojen kautta. Korkeakouluvisiossa reittinä ovat oppiminen ja johtaminen.
Meidän suomalaisten kannattaa tavoitella korkeakouluoppimisen unelmia. Se ei kuitenkaan käy ilman ponnisteluja.
Uutta luovat ammattikorkeakoulut ja yliopistot eivät kehity ilman rohkeutta ja arjen tekoja. Työ vaatii avoimuutta, innostusta sekä väljyyttä ajatella ja kokeilla. Pitkää siimaa sekä uskoa että tukea vision tavoitteiden puolesta tarvitaan etenkin korkeakoulupolitiikan päätöksentekijöiltä. Rohkeutta vaaditaan myös henkilöstöltä, opiskelijoilta ja kumppaneilta.
Riitta Rissanen on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen toiminnanjohtaja.
Twitterissä @rissanen_riitta