Yksi käsite, jonka uskon ja toivon jääneen 2010-luvulle, on diginatiivi.
Haluan ajatella, että alun perin termi on syntynyt rakkaudesta. Se kuvaa sitä ihailua, jota lankapuhelimien varassa ainakin lapsuutensa viettäneet kokevat, kun näkevät nuoren ihmisen suoriutuvan teknologian avulla tehtävästä, joka on heille haastava.
Samalla tämä näppärä käsite jättää kuitenkin pimentoon kaikki nuorten väliset erot, jotka kytkeytyvät usein muuhun epätasa-arvoon eli taloudelliseen tilanteeseen ja vaikka perheen koulutustaustaan.
Nuorten väliset taitoerot kytkeytyvät usein muuhun epätasa-arvoon.
Digitaalisesta epätasa-arvosta on puhuttu jo kolmisenkymmentä vuotta. Ennen kuilut hahmotettiin laitteiden ja verkkoyhteysnopeuksien kautta, eivätkä nämäkään kuilut ole mihinkään kadonneet. Kaikilla ei ole varaa uusimpaan iPhoneen.
Yhtä tärkeitä ovat nykyään kuitenkin myös digitaalisen maailman turvallisuustaidot. Jos kotoa ei saa tukea, digitaalisten välineiden käyttö jää helposti kapeaksi ja haitat kasaantuvat.
Toisilla vanhemmilla on mahdollisuus kannustaa lapsia ensin Ekapelin pariin ja myöhemmin opettaa sähköpostin käyttöä ja muita kankeita juttuja, joita edelleen tarvitaan työelämässä.
Toisilla taas on voimat niin loppu, että ruutuajan rajoittaminen tuntuu raskaalta. Kaikilla ei myöskään ole keinoja tukea lasta tai nuorta, jos tätä kiusataan netissä.
Koska digitaidot opetellaan suureksi osaksi vapaa-ajalla, järjestelmä ei automaattisesti tasoita näitä eroja, vaan niihin täytyy puuttua uusilla keinoilla.
On totta, että nuorilla on puolellaan muutama asia, jotka saattavat tehdä digitaitojen oppimisesta heille helpompaa kuin vanhemmille. Nuoret suhtautuvat laitteisiin mutkattomasti. Harva pelkää laitteen tuhoavan itsensä. Nuoret kysyvät kavereiltaan, jos eivät ymmärrä tai osaa jotakin.
Vertaisoppiminen on vartuneillekin hyvä tapa kohentaa digitaitoja. He myös hankkivat tietoa teknologiasta näppärästi. Youtubesta ei opetella vain solmiosolmuja vaan myös Excelin käyttöä.
Mirja Hämäläinen on ajatushautomo Demos Helsingin konsultti. Hän pohtii työssään muun muassa mitä tarkoittaa, kun työ muuttuu oppimiseksi.