Tämä digitaalisen materiaalin aika huutaa rinnalleen käsillä tekemistä. Ja vastapainoksi stressille, suorittamiselle, ahdistumiselle, yksinäisyydelle ja uupumiselle tarvitsemme yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta ja läsnäoloa.
Tutkimusten mukaan nuoret toivovat kouluihin vahvempaa tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja medialukutaitojen opettamista sekä opetuksen monimuotoistamista.
Kuvis tarjoaa näitä kaikkia.
Kosketus aitoihin materiaaleihin ja käsillä tekemiseen kiinnostaa lapsia ja nuoria entistä enemmän. Onko offline ja oikea läsnä oleva elämä uusi musta?
Ihminen tarvitsee ongelmien ratkaisuun ja asioiden oivaltamiseen luonnostelua ja hahmottelua. Idean muodostamisessa auttaa, kun sen piirtää tai kirjoittaa käsin.
Muotoilussa, muodissa ja arkkitehtuurissa tarvitaan konkreettisia prototyyppejä kolmiulotteisuuden hahmottamiseksi. Ne ovat tekijälleen myös oiva tapa haastaa itseään uuden oppimiseen ja luovuuden käyttämiseen.
Kuvataidetta tarvitaan, ja sille pitää myös raivata aikaa ja tilaa kouluissa sekä tarjota sitä taiteen perusopetuksena. Lapsilla ja nuorilla täytyy olla vapautta ja tilaa etsiä, kokeilla ja löytää oma maailma ja identiteetti. Panostus taiteeseen on syrjäytymisen ehkäisemistä.
Onko offline ja oikea läsnä oleva elämä uusi musta?
Koulu on avainasemassa siinä, minkälaisia vahvuuksia lapsista ja nuorista saadaan esiin. Jokaisella on jokin vahvuus. Tässä epävakaassa maailmantilanteessa taide yhdistää meitä sekä antaa kuvallisen kielen dialogille, erilaisuuden kohtaamiselle ja ymmärrykselle.
Liiallinen kilpailuhenkisyys ja suorittamisen paine tappavat luovuuden, ja lapset ja nuoret uupuvat. Kun saadaan kosketus kaikkiin tunteisiin ja tunteet virtaamaan, ihminen ei uuvu.
Kuvataide lisää energiaa, innostusta ja motivaatiota muuhunkin koulutyöhön, ja auttaa jaksamisessa. Kuvisharrastus antaa elämänmittaisen rakkaussuhteen taiteeseen. Aikuisiän hyvinvointi ratkaistaan lapsuuden varhaisina vuosina.
Maritta Poijärvi toimii Espoon kuvataidekoulun rehtorina, psykoterapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana.