Li Andersson: Opettaja ansaitsee kunnolliset työolot

Viime vuosien aikana elämässämme on tapahtunut asioita, joita kukaan meistä ei uskonut näkevänsä.

Muuttuva maailma näkyy myös kouluissa ja luokkahuoneissa. Maailmanlaajuinen pandemia ja Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan ovat ahdistaneet myös opettajat äärirajoille.

 

Tätä kirjoittaessani koulut ja päiväkodit ovat osassa maata olleet kiinni viikon kunta-alan lakon vuoksi. Opettajat ovat olleet viimeksi lakossa ennen minun syntymääni.

Opettajat ovat erittäin sitoutuneita työhönsä ja joustavat paljon. Kuten muillakin julkisilla aloilla, mitta on tullut täyteen.

Palkan ohella opettajia puhuttaa esimerkiksi työhyvinvointi ja hallinnollisen työn määrä.

Kun teknologian pitäisi helpottaa työn tekemistä, asiantuntijatyö onkin luisumassa suuntaan, jossa ydintyötehtäviin tarvittava aika kuluukin viestisovelluksissa kommunikoimiseen, raportointiin ja muuhun silppuun. Tai ”sälään”, kuten eräs opettaja sen minulle määritteli.

Hyvinvointia parannetaan pureutumalla niihin rakenteisiin, jotka riittämättömyyttä ja ahdistusta aiheuttavat.

Meillä on käsissämme valtavat haasteet, koska opettajien lisäksi yhä useammat ja nuoremmat oppilaat ja opiskelijat ovat uupuneita. Jokin yhteiskunnassamme mättää pahasti, jos kolmannes korkeakouluopiskelijoista kärsii ahdistus- ja masennusoireista. Luvut ovat samankaltaisia toisen asteen ja yläkouluikäisten tyttöjen keskuudessa.

Hyvinvointi on koko oppimisyhteisön yhteinen asia. Sen edellytyksenä ovat hyvinvoivat opettajat ja toimivat tukirakenteet.

On erittäin tärkeää puhua työelämän laadusta. Hyvinvointia ei paranneta henkilökohtaisilla self help -projekteilla vaan pureutumalla niihin rakenteisiin, jotka aiheuttavat riittämättömyyttä, ahdistusta ja hallitsemattomuuden tunnetta työssä.

On hyvä, että kissa nostetaan pöydälle ja annetaan teille opettajille mahdollisuus keskittyä siihen työhön, jossa olette maailman parhaita.

 

Opetusministeri Li Anderssonin mielestä peruskoulu on hyvinvointivaltion kivijalka.