Yhteiskunnassa ja nopeasti kehittyvässä työelämässä meiltä kaikilta edellytetään monipuolista osaamista.
Peräti joka kuudes nuori on kuitenkin pudonnut osaamisen portailta alkuunsa jäätyään ilman toisen asteen tutkintoa. Koska nyky-yhteiskunta käytännössä edellyttää tutkintoa, jää suurin osa heistä pysyvästi ilman työtä. Monet hallitukset ovat yrittäneet kääntää kehitystä täsmätoimin, siinä onnistumatta.
Oppivelvollisuuden laajentamisessa onkin kyse osaamistason nostamisesta ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista. Maksuttomuus on keino varmistaa, että nuoren tai hänen perheensä taloudellinen tilanne ei ohjaa pois opinnoista.
Koulutus on investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Tämä ei ole vain hokema, vaan myös ekonomistien näkemys oppivelvollisuuden laajentamisesta.
Uudistuksen kustannukset hallitus on lupautunut korvaamaan kunnille täysimääräisesti. Sen lisäksi, että koulutus lisää yksilön hyvinvointia, osaamistason nousu näkyy kansantaloudessa työllisyytenä ja talouden kestävyytenä.
Opetushenkilöstöä täytyy kuulla ennen oppimateriaalien ja välineiden hankintaa.
Maksuttomuus on näkyvin osa uudistusta. On koulutuksen järjestäjän päätös, miten opetuksessa tarvittavat tarvikkeet ja materiaalit hankitaan ja tarjotaan opiskelijoiden käyttöön.
Hankinnoissa myös opetushenkilöstön asiantuntemus on tarpeen. Uusi lainsäädäntö edellyttää, että opetushenkilöstöä kuullaan ennen oppimateriaalien ja välineiden hankintaa.
Vähintään yhtä tärkeää kuin maksuttomuus on se, että opiskelija kokee tulevansa kohdatuksi ja saa tarvitsemansa ohjauksen ja tuen.
Uudistus haastaakin jokaisen oppilaitoksessa työskentelevän. Kiinnostusta nuoriin, kykyä motivoida ja taitoa ratkoa eteen tulevia haasteita ei voi ulkoistaa tai kilpailuttaa. Se taito on oppilaitosten ammattitaitoisella henkilökunnalla.
Oppivelvollisuus ei ole vain velvollisuus opiskella ja oikeus saada maksuton tietokone vaan myös paljon muuta, lupaus paremmasta tulevaisuudesta.
Jussi Saramo on opetusministeri.