Hanna Rahkonen: Opiskelijat pois köyhyysrajalta

Opiskelijoiden toimeentulo on huolestuttanut minua pitkään mutta erityisesti viime aikoina, kun elinkustannukset ja korot ovat nousseet ja lukukausimaksuja on esitetty.

Opiskelijat elävät pääasiallisesti opinto- ja asumistuella sekä opintolainalla, koska heidän tärkein tehtävänsä on opiskella.

Yhden opintopisteen vastatessa 27 tuntia opiskelua, ja kun lukuvuodelta kertyy noin 60 opintopistettä, ei kalenteriin paljoa muuta mahdu. Tai jos mahtuu, saa tinkiä vapaa-ajasta, unesta tai muusta hyvinvointia ja jaksamista tukevasta toiminnasta.

Tästä huolimatta moni opiskelija käy töissä, jotta tulisi arjessa toimeen. Ja töiden ja lainan jälkeenkin monet opiskelijat elävät köyhyysrajan alapuolella.

 

Suomen ylioppilaskuntien liitto Syl ja Suomen opiskelijakuntien liitto Samok julkaisivat nyt eduskuntavaalikevään alla korkeakouluopiskelijoiden somekampanjan #OpiskelijatPoisKöyhyysrajalta ja vaativat sadan euron tasokorotusta opintorahaan.

Opiskelijoiden toimeentulossa on paljon parannettavaa. Oli tyrmistyttävää lukea valtiovarainministeriön ehdotus lukukausimaksuista. Maksuista on pyöritelty erilaisia vaihtoehtoja, kuten toisen tutkinnon maksullisuutta.

Kun toista tutkintoa haetaan, kyse on usein erehtymisestä aiemman tutkinnon kanssa tai halu hakeutua uudelle alalle. Maksullinen tutkinto mahdollistaisi erehtymisen ja uudelleen- kouluttamisen vain rikkaille.

Jos tahdomme puolet väestöstä korkeakouluun, suunta on väärä.

 

On totta, että korkeakoulujen rahoitus täytyy saada kuntoon. Emme voi kuitenkaan ottaa rahoitusta opiskelijoiden kukkarosta.

Suomen täytyy opetuksen ja koulutuksen kärkimaana liputtaa yhdenvertaisen koulutusmahdollisuuden puolesta. Koulutuksessa ei ole varaa eriarvoistaviin toimiin.

Jos todella tahdomme puolet väestöstä korkeakouluun, niin suunta on väärä. Korkeakoulutuksen tulee olla saavutettavaa ja ilmaista kaikille – ja toimeentulon inhimillistä.

Lue samasta aiheesta