Erja Sandbergin kolumni: Vahvan oppilaan rakennusaineet

Jos lapsi ei voi hyvin, hänen pahoinvointinsa näkyy usein myös koulussa.

Olemme huolissamme oppilaista, jotka voivat psyykkisesti pahoin, jäävät syrjään ja ovat aikuisten mielestä ehkä joskus arvaamattomiakin ajatuksineen ja tekoineen.

Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että näitä lapsia pitää auttaa voimaan paremmin.

 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että jokaisen oppilaan hyvinvointia tulee rakentaa ja kehittää. Tavoitteena on sellainen koulun toimintakulttuuri, joka edistää oppimista, osallistumista ja hyvinvointia.

Mitä tämä tarkoittaa? Mitä kuuluu hyvinvointitaitoihin tai hyvinvoinnin kasvattamiseen ja opettamiseen?

Positiivisesta psykologiasta ja pedagogiikasta löytyy tutkittuja ja toimivia omaan itseen ja ryhmän vuorovaikutukseen linkittyviä hyvinvoinnin rakennusaineita meistä jokaiselle – lapsille ja aikuisille.

Itse ajattelen, että oppimisprosessi ei onnistu, jos oppija ei voi hyvin. Täytyy olla kapasiteettia ja energiaa oppia uutta.

Jokaisen oppilaan täytyy saada tietää, missä hän on hyvä.

Positiivisessa pedagogiikassa näkökulmana on jokaisen oppilaan myönteinen minäkuva. Tämä pitää sisällään esimerkiksi oppilaan ajatukset omista taidoistaan ja kyvyistään sekä hyvien hetkien ja onnistumisten näkemisen.

Palautteen antamisen ja vastaanottamisen mekanismit vaikuttavat meihin monin tavoin. Myös ratkaisukeskeinen palautetyyli tulee mallittaa, opettaa ja oppia.

 

Jokaisen oppilaan täytyy saada tietää, missä hän on hyvä ja miten hän voi hyödyntää vahvuuksiaan oppimisessa ja vuorovaikutuksessa. Jo näillä pedagogisilla toimintatavoilla voimme lisätä lapsen hyvinvointia.

Rakennetaan jokainen lapsi vahvaksi!

 

Erja Sandberg on oppimisen tuesta väitellyt kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi sekä ratkaisukeskeinen työnohjaaja.