Koko koulu voi tukea oppimista

Oppimisen tukeminen on koko koulun asia, sanoo erityispedagogi ja kasvatustieteen tohtori Erja Sandberg. Hän kannustaa opettajia kysymään tukea ja vinkkejä erityisopettajilta. Resurssien organisoimisessa avainasemassa on koulun rehtori.

Bongaa pulmat jo päiväkodissa

Lasten tuen tarpeet, kuten tunnetaitojen tai luku- ja kirjoitusvalmiuksien puutteet, näkyvät jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Niiden huomaaminen ja taitojen harjoittelu ovat kaikkien päiväkodin ammattilaisten asioita.

Oppimisen tuki ei aina vaadi ylimääräisiä resursseja tai tukipäätöksiä. Hankalissa tapauksissa voi pyytää avuksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan.

– Kun tuen tarpeet tunnistetaan ja lapsia tuetaan jo varhaiskasvatuksessa, tuki maksaa itsensä takaisin lapsen koulutien aikana, Erja Sandberg sanoo.

 

Vaihtelu auttaa keskittymään

Tarkkaavaisuusongelmat nousevat esiin heti alakoulun alkutaipaleella, kun koulutyö vaatii uudenlaista keskittymistä. Opettaja voi auttaa levottomia oppilaita rakentamalla oppitunneista monipuolisia.

Joku elementti kannattaa Sandbergin mukaan vaihtaa vartin välein. Tunti voi koostua esimerkiksi kuuntelemisesta, parityöskentelystä, kirjoittamisesta, keskustelusta ja liikkumisesta.

– Mieti myös, palveleeko oppimisympäristö lapsen oppimista ja keskittymistä. Onko tilassa häiritseviä ärsykkeitä?

 

Laaja-alaiset yhteistyökumppaniksi

Luokanopettajat ja aineenopettajat eivät ole erityispedagogiikan ja oppimisen tuen asiantuntijoita. Siksi joka koulussa pitäisi lain mukaan olla on laaja-alainen erityisopettaja, jonka pitäisi auttaa kaikkia opettajia tuen asioissa.

Sandbergin mukaan koulun rehtori vastaa siitä, että koko työyhteisöllä on yhteiset tavoitteet ja että opettajat sekä erityisopettajat tekevät yhteistyötä. Hän on avainasemassa myös tilojen jakamisessa.

– Monesti jo se auttaa, että erityisopettaja tarkkailee opetusta luokassa ja antaa vinkkejä. Toki aina on myös niitä oppilaita, jotka tarvitsevat pienryhmäopetusta.

 

Päätökset paperilta käytäntöön

Erja Sandbergin kokemuksen mukaan opettajat tekevät oppimisen tukeen liittyvät asiakirjat pieteetillä ja lakia noudattaen. Ongelmana on se, että tukitoimien toteutus jää usein puolitiehen.

Hänestä olisi tärkeää, että oppilaan henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan hojksiin kirjatut asiat kantautuisivat kaikkien oppilasta opettavien tietoon myös yläkoulussa, jossa häntä saattaa opettaa kymmenenkin eri opettajaa.

– Minusta tuntuu, että opettajilla ei ole tarpeeksi suunnitteluaikaa siihen, että yhdessä mietittäisiin, miten sovitut asiat viedään koulun arkeen. Rehtori on avainasemassa siinä, miten suunnitteluaika jaetaan.

 

Etsi tarpeita järjestelmällisesti

Oppilaiden perustaitoja kannattaa seurata järjestelmällisesti alakoulun aikana luki- ja matikkatestien avulla. Näin puutteet perustaidoissa huomataan ja oppilaita ehditään tukea ajoissa.

Eija Sandbergin mielestä tukitarpeita voitaisiin huomata alakouluissa nykyistä enemmän. Hän toivoisi, että tuen tarpeet selvitettäisiin laajasti koko Suomen kattavasti ja samoin periaattein.

– On kuntia, joissa seulat tehdään kaikille alkuopetuksen oppilaille. Sitten on kouluja, joissa alakoulun aikana ei testata mitään. Sitten yläkoulun opettajat ovat helisemässä esimerkiksi lukivaikeuksien takia.

Isot tehtävät kannattaa palastella eri työvaiheisiin.

Ajoissa tukea oppimisvaikeuksiin

Yläkoulussa oppilaiden lukivaikeudet kertautuvat aineenopetuksessa. Sandberg rohkaisee aineenopettajia kysymään vinkkejä ja tukea erityisopettajalta ajoissa.

– Erityisopettajan pitää tehdä jokaisen aineenopettajan kanssa yhteistyötä. Hän voi esimerkiksi avata, mitä lukivaikeus englannin tunnilla tarkoittaa.

Yläkoulussa toiminnanohjauksen tuki korostuu, kun oppilailta odotetaan alaluokkia itsenäisempää työskentelyä. Isot tehtävät kannattaa palastella konkreettisiin työvaiheisiin, vinkkaa Sandberg.

 

Varmista, että tieto siirtyy

Oppimista voidaan tukea tehokkaasti koko opinpolun ajan, jos tiedot tukitarpeista siirtyvät koulusta toiseen oppilaan mukana. Sandbergin mukaan ongelmia on erityisesti silloin, kun oppilas siirtyy lukioon tai ammattioppilaitokseen jonnekin kauemmas.

Hänestä tietojen siirtyminen on lähettävän koulun vastuulla. Homma kannattaisi hoitaa opinto-ohjaajan ja erityisopettajan yhteistyönä.

– Olennaista on se, että tuki käynnistyy toisella asteella. Opiskelija ei siinä iässä halua erottua joukosta eikä huudella itse tuen tarpeistaan.

 

Toisella asteella on opittavaa

Myös toisella asteella pitää miettiä, miten erityisopetus organisoidaan käytännössä. Sandbergin mukaan avain on se, että joku ottaa homman vastuulleen.

Lukiot ovat uuden edessä, kun lukiolaki vaatii joka lukioon erityisopettajan ensi syksystä lähtien. Ammattioppilaitoksissa ammatilliset erityisopettajat ovat toimineet jo pidempään.

– Käytännön toteutus ontuu vielä varsinkin lukioissa, joissa erityisopetus on uutta. Lukioiden henkilökunnan koulutuksissa aineenopettajat usein tuskailevat, että on vaikeaa tukea, kun heillä ei ole tietoa erityisopetuksesta, Sandberg sanoo.

Erityispedagogiikan pitäisi kuulua opettajaopintoihin kautta linjan.

Konkretiaa ja koulutusta

Sandberg kaipaa nykyiseen oppimisen ja koulunkäynnin tuen malliin konkretiaa. Laissa pitäisi linjata tarkasti esimerkiksi se, mitä tehostetun tuen pitää vähintään sisältää.

Hänestä opettajankoulutus laahaa lainsäädännön jäljessä, eikä opettajia kouluteta tukemaan oppilaita lain edellyttämällä tavalla. Hänestä erityispedagogiikkaa pitäisi kuulua myös luokan-, aineen- ja ammattiopettajien pakollisiin opintoihin.

– Erityispedagogiikan pitäisi kuulua opintoihin kautta linjan eikä sen pitäisi olla kiinni opiskelijan omasta kiinnostuksesta.

 

Educa 2021

Pedagoginen tuki kaikilla aisteilla -luento Educassa la 30.1. klo 13.50.

educa.messukeskus.com/ohjelma