Opettajat ovat monien ristiriitaistenkin vaatimusten ytimessä. Niitä tulee lainsäädännöstä, opetussuunnitelmista, työyhteisöstä ja huoltajilta.
Oppilaiden tuen tarpeet ovat heterogeenisiä. Omasta ja koko työyhteisön hyvinvoinnista on huolehdittava, ettei opettaja uuvu tärkeässä työssään.
Työyhteisön tärkein voimavara ovat hyvinvoivat työntekijät. Työhyvinvointi on tärkeä sekä psyykkisen että fyysisen terveyden ylläpitäjänä.
Jokaisen työntekijän – esimiehen, opettajan ja ohjaajan – on tehtävä oma osuutensa yhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi ja tunnistettava vastuunsa yhteisen hyvinvoinnin rakentamisesta.
Jokaisen on tunnistettava vastuunsa yhteisen hyvinvoinnin rakentamisesta.
Jo 70 vuotta sitten psykologi Marie Jahoda totesi, että hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii muutakin kuin pahoinvoinnin poistamisen.
Pelkkiin epäkohtiin tarttuminen ja niiden minimointi eivät lisää opettajan eikä työyhteisön voimavaroja. Oman hyvinvoinnin mekanismit on tunnistettava ja niitä kannattaa kehittää.
Työhyvinvointi edistyy pitkäjänteisellä työllä. Työ kohdistuu ympäristötekijöihin kuten opetustiloihin, työprosesseihin kuten opettamiseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen ja oppilaitoksen johtamiseen.
Työhyvinvointi näkyy työyhteisössä yhteistyötaitoina, työhön sitoutumisena ja sen kehittämisenä, innovatiivisuutena, kollegoiden ja oppilaiden huomioimisena sekä taitona ratkaista konflikteja.
Hyvinvoiva opettaja ymmärtää, että myönteinen palaute on tärkeää niin kollegalle kuin oppilaallekin. Hän osaa rajata työmääräänsä ja priorisoida tärkeimmät työtehtävänsä.
Hyvinvoiva työyhteisö on avoin, sen jäsenet uskaltavat puhua, ja he luottavat toisiinsa. Yhteisö innostaa ja kannustaa ja on ratkaisukeskeinen myös hankalissa tilanteissa.
Hyvinvoivat opettajat säilyttävät toimintakyvyn myös muutostilanteessa, jollaisessa nytkin elämme.
Rakennetaan työyhteisö vahvaksi!
Erja Sandberg on oppimisen tuesta väitellyt kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi sekä ratkaisukeskeinen työnohjaaja.