Olimme maaseudulla Länsi-Afrikassa. Menimme illalla paikalliseen ruokapaikkaan syömään. Pöydillä oli pöytäliinat, joita koristivat paikallisen olutmerkin logot.
Yksi seurueestamme halusi ostaa pöytäliinan syntymäpäivälahjaksi oluttuotteita keräävälle veljelleen ja tiedusteli sen hintaa. Tarjoilija vastasi, että ”se on pääkaupungista”. Luulimme, että välillämme on kielimuuri.
Kun paikan omistaja oli tullut töihin, esitimme saman kysymyksen hänelle. Vastaus oli: ”Se on Conakrysta”. Conakry on Guinean pääkaupunki.
Silloin silmämme alkoivat avautua. Olimme yrittäneet käyttää rahan voimaa alueella, jossa sen voimaa ei tunnistettu. Yhteys pääkaupunkiin oli täälläpäin pyhä asia. Ja pyhälle alueelle astuttaessa rahan voima häviää.
Pyhälle alueelle astuttaessa rahan voima häviää.
Elämme markkinoiden lävistämässä kilpailuyhteiskunnassa, jossa kutakuinkin kaikki on kaupan – kyse on vain hinnasta. Helposti hämärtyy käsitys siitä, mikä on niin arvokasta, ettei sitä pidä päästää rahan vallan alle.
Elämän sisällöllinen rikkaus perustuu asioihin, joilla on pyhyyden piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi elämänilo, ystävyys, myötätunto ja kauneudentaju. Kuinka paljon menettäisimme, jos huomisesta lähtien niitä ei olisi elämässämme? Millä hinnalla olisimme valmiit luopumaan niistä?
Elämää rikastuttavat, pyhät asiat eivät saa riittävästi sijaa elämässämme, ellemme havahdu niiden arvoon. Niille on luonteenomaista, että ne lisääntyvät, kun niitä jakaa.
Ilman esimerkiksi ystävyyden tai myötätunnon tarjoamia aineettomia rikkauksia meiltä uupuu lähimain kaikki, mikä tekee elämästä hyvää.
Millaisen ryhtiliikkeen saisimmekaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa, koulussa tai perheessä, jos onnistuisimme välittämään toisillemme viestin siitä, että sinun olemassaolosi on pyhä asia. Se ei perustu suoritteisiin ja ansioihin.
Sinun elämälläsi on luovuttamaton arvo, joka ei kysy minun mielipidettäni.
Arto O. Salonen on kestävyystutkija, visionääri ja apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.