Eurooppa kylämäistyy. Lähennymme toisiamme.
Huolenpidon piiriimme sisältyvät nyt myös ukrainalaiset ihmiset. Se on sivistymisen merkki, sillä sivistyessään ihminen laajentaa käsityksiään siitä, keitä kuuluu meihin.
Mutta mitä kaikkea meihin nykyään kuuluukaan? Mihin jokapäiväinen elämä meidät liittää?
Kun käymme kaupassa, ovat vaikutukset maailmanlaajuisia. Ne ulottuvat satojen ihmisten elämään eri puolilla maailmaa. 40 prosenttia ruokaamme tarvittavista pelloistakin sijaitsee nykyään ulkomailla.
Helposti pelkistämme todellisuutta kuvitellen, että sähkö tulee pistorasiasta, vesi kraanasta ja farkut kaupasta.
Todellisuudessa jokainen puhelimen lataus liittää lataajan energiantuotantojärjestelmään. Myös juomakelpoisen veden saaminen putkistoon on monivaiheinen ihmisiä ja teknologioita yhdistävä prosessi. Eikä farkkuja ole olemassa ilman puuvillapeltoja.
On harhaista ajatella, että minä olen tässä ja luonto on tuolla.
Hengitän kasvien tuottamaa happea sisään ja hiilidioksidia ulos. Kun ruokailen, syön itseni ulkopuolella olevaa luontoa osaksi itseäni. Samalla asetun osaksi elävää ja elotonta maailmaa – sen kasveja, vettä, valoa ja maaperää. Elämä on kudelma.
Myös sukupolvien välillä on yhteys. Ennen minua eläneet ihmiset loivat sen perustan, jolle tänään hyvinvointini rakennan. Ja tänään tekemäni valinnat vaikuttavat myöhemmin syntyvien ihmisten elämään – halusin tai en.
Pitää nähdä yhtä aikaa lamppu huoneessa, huone talossa ja talo naapurustossa.
Sivistyminen edellyttää jatkuvaa neuvottelua siitä keitä ja mitä sisällytetään meihin. Kaikkea ei voi sisällyttää, mutta paljon täytyy. Pitää nähdä yhtä aikaa lamppu huoneessa, huone talossa ja talo naapurustossa.
Täytyy myös ylittää ihmisen ja ei-ihmisen välinen raja. Oleellista on mieltää oma elämä osaksi muuta elämää, sillä ihminen ottaa vastuuta siitä, minkä osa hän on.
Arto O. Salonen on sosiaalipedagogiikan professori. Sosiaalipedagogiikka tarkastelee ihmistä yhteisöjen, yhteiskunnan ja maailman oppivana osana.