Väkivalta on valtaan perustuvaa pakottamista. Yleensä se liitetään ihmisten välisiin suhteisiin. Mutta myös ihmisen ja muun todellisuuden välinen suhde on valtasuhde, johon voi liittyä pakottamista ja alistamista.
Ihmisen toiminnasta aiheutuvat peruuttamattomat seuraukset herättävät kysymään, olemmeko tulleet sokeiksi väkivaltaiselle maailmassa olemisellemme. Perustuuko myönteiseksi kehitykseksi mieltämämme edistys rikkomiseen?
Väkivalta on alistamista, jossa itsen ympärillä olevaa todellisuutta pakotetaan palvelemaan omia päämääriä. Tuholaiset myrkytetään kuoliaiksi. Muiden lajien lihakset pilkotaan lautaselle ja ikiaikaiset kalliot louhitaan sepeleiksi. Fossiilit kaasutetaan liike- ja lämpöenergiaksi. Viljellään mutta ei varjella.
Onko ihmisestä tullut yhtä väkivaltainen kuin syöpäsolusta, joka kuolee kun sen elinvoimaisuutta vaaliva ympäristö näivettyy elinkelvottomaksi?
Väkivaltainen maailmasuhde kääntyy vuosi vuodelta enemmän ihmistä vastaan, sillä ihmisen elämä kietoutuu muuhun elämään. Luonto on minussa ja minä luonnossa jokaisessa hengittämässäni happimolekyylissä. Ihmisen irrottaminen ympäröivästä maailmasta on mahdotonta.
Ihmisen ylivertaisuutta korostava maailmankuva olettaa maailman olevan meitä varten.
Ongelma on siinä, että ihmisen irrallisuutta ja ylivertaisuutta korostava maailmankuva olettaa maailman olevan meitä varten. Mutta hyvän tahtominen omalle lajille ei riitä ylläpitämään elämää. Oma paras on riippuvaista yhteisestä hyvästä.
Ratkaisu on väkivallattomassa yhteydessä siihen maailmaan, joka elämän tarjoaa.
Vaikka virusta ja ihmistä ei tarvitse mieltää samanarvoiseksi, on omaksumamme väkivaltaan perustuvat toimintatavat kyseenalaistettava entistä määrätietoisemmin. Rauhan rakentaminen ympärillä olevan maailman kanssa on ehkä oleellisempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Väkivallattomaan maailmasuhteeseen kasvaminen on sitä, että oppii elämään maailmaa varten. Maailmaa varten eläminen merkityksellistää elämän. Siinä on hyvän tulevaisuuden kasvatuksellinen perusta.
Arto O. Salonen toimii sosiaalipedagogiikan (erityisesti kestävä hyvinvointi) professorina Itä-Suomen yliopistossa.