Opettajan työltä putoaa pohja pois, jos opettaja ei tiedä, mitä varten hän työtään tekee. Myös oppiminen tuntuu turhalta, jos oppija ei tiedä, miksi oppii.
Jotta työllä olisi tarkoitus, pitää tietää, mitä varten työtä tehdään. Tarkoitukseton työ tuntuu turhalta työltä.
Välillä vaikuttaa siltä, että koulu ei tiedä, miksi se on olemassa. Tai ehkä se on vain taantunut. Ehkä se jäi jumiin eiliseen, jota rakennettiin jatkuvasti kasvavan talouden varaan. Siinä maailmassa ihmiset olivat olemassa talouskasvua varten.
Jatkuvan kasvun ideaan kuului, ettei perille pääse milloinkaan. Juuri kun tavoitteen sai näköetäisyydelle, se karkasi taas etäämmälle näkymättömiin.
Sitä kutsuttiin kauniilla tavalla ”jatkuvaksi parantamiseksi”, mutta riittämättömäksi ihminen siinä itsensä koki. Merkityksettömyys sai sijaa. Ja mitättömyys valtasi mielen.
Nyt pitäisi kääntyä toiselle polulle.
Se polku, joka meidät tähän päivään toi, ei enää varmista hyvää tulevaisuutta. Siksi täytyy kääntyä uudelle polulle.
Siinäpä se. On totuttu parantelemaan vanhaa polkua, mutta nyt pitäisi kääntyä toiselle polulle. Käännös haastaa kysymään, miksi koulu on olemassa, miksi opettaja työtään tekee ja mitä oppija oppii.
Koulu on olemassa ylvästä tulevaisuutta varten – sellaista, joka on näkemisen arvoinen. Koulu rakentaa yhteiskuntaa, jossa kansalainen voi elää arvokkaaksi ja merkitykselliseksi koettua elämää.
Siksi koulu etsii päättäväisesti ratkaisuja aikamme polttavimpiin kysymyksiin.
Sivistys kurkottaa ennakkoluulottomasti kohti uutta ja toiveikasta. Se pyytää koulua muuttumaan vanhan maailman säilyttäjästä uuden rakentajaksi. Silloin koulu ei enää pelkästään parantele sitä polkua, jolla tähän päivään tultiin, vaan se etsii reittejä kohti sellaista huomista, joka on elämisen arvoinen.
Sivistys tunnistaa sen, minkä voi antaa mennä ja mistä pidetään kiinni. Sivistys tietää, että perille saapuu, kun havaitsee sen hyvän, jota tässä hetkessä jo on.
Ehkäpä elämän koko täyteys on jo käden ulottuvilla. Se pitää vain havaita kysymällä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
Arto O. Salonen työskentelee sosiaalipedagogiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa.