Opettaja välittää oppijalle hyvän elämän ideaalin – halusi tai ei. Tämä johtuu siitä, että arvovapaata yhteiskuntaa ei voi olla. Ja hyvä niin.
Kaikki asiat eivät ole samanarvoisia. Terveys on arvokkaampaa kuin sairaus, elämä kuolemaa, rauha sotaa ja tieto tietämättömyyttä. Mutta osunko oikeaan, jos väitän, että siirrämme oppijalle tällaisen arvopuntaroinnin tuloksen – hyvän elämän ideaalin?
a) Ihmisen elämä on arvokkaampaa kuin muiden eläinten ja kasvien elämä.
b) Tuotteiden ja palvelujen käytön kasvattaminen on hyvinvointiyhteiskunnan vakauden kannalta oleellista.
c) Vaurastuminen osoittaa, että kansalainen on menestynyt elämässä.
Mutta yhä selvempää on, että juuri tuollainen hyvän elämän ideaali on yhteydessä lajikatoon, luonnonvarojen hupenemiseen ja ilmastonmuutokseen. Jos hyvän elämän ideaalimme sammuttaa tulevaisuuden toivoa, se kannattaa vaihtaa parempaan.
Hyvän elämän ideaali kannattaa vaihtaa parempaan.
Pitäisikö opettajankin irtautua olemassaolevan maailman toisintamisesta? Silloin hyvän elämän tavoittelu perustuisi uudenlaisille arvoille ja oletuksille.
a) Oppijan parhaiden puolien esiin houkutteleminen on kasvatuksen keskeisin päämäärä, koska toivottavan tulevaisuuden rakentaminen perustuu jokaisessa ihmisessä olevaan hyvyyteen ja kauneuteen.
b) Jokaista ratkaisua perustellaan sillä, kuinka sen avulla varmistetaan elämän edellytysten säilyminen niille, jotka tulevat meidän jälkeemme.
c) Ensisijaisena päämääränä on arvokkaaksi ja merkitykselliseksi koettu elämä kaikille.
Muutos on jo täällä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 69 prosenttia suomalaisista toivoo, että koronavirusepidemia olisi alku kehitykselle, jonka myötä kuluttaminen vähenisi pysyvästi.
Planeettamme rajallisuus johtaa väistämättä nykyisten materiaali ja energiaintensiivisten elämäntapojen muuttumiseen. Silloin huomio kiinnittyy niihin hyvän elämän tekijöihin, jotka ovat ehtymättömiä, runsaita ja kaikkien ulottuvilla.
Tulevaisuuskestävä opettaja kasvattaa kohti elämäniloa ja tyytyväisyyttä.
Arto O. Salonen on kestävyystutkija, visionääri ja apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.