Ilman näkymää halutusta tulevaisuudesta opettaja passivoituu ja oppimiselta häviää suunta.
Mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän, jotta elämä huomenna olisi entistä enemmän elämisen arvoista? Mistä pidetään kiinni, että hyvä varmasti vahvistuu ja voimistuu?
Dystopiat leviävät. On helppo kuvitella tulevaisuus, jossa paha vie voiton. Mutta sivistys pitää kiinni toivosta, vaikka sitä ei olisi. Nyt toivoa vielä on.
Sivistystyöntekijän tehtävänä on toivon vahvistaminen.
Hyvää on mahdollista lisätä joka päivä. Sitä on monenlaista, ja kaikki hyvä on parempaa kuin paha. Sivistystyöntekijän tehtävänä on toivon vahvistaminen.
Täysin luovuttamattomia asioita on vain kaksi. Ne ovat asioita, jotka ovat itsessään arvokkaita ja siten verrattomia. Kaikki muu voi liikkua ja luistaa, mutta näiden kahden hyvän elämän ankkurin pitää pysyä paikallaan.
Mutta mikä niin arvokasta on?
Ilman elinvoimaista luontoa ihmistä ei voi olla olemassa. Ja ihmisenä olemisen riemu jää aina täyttymättömäksi ilman kokemusta arvokkuudesta, jonka saa osakseen pelkästään syntymällä ihmiseksi. Ilman urotekoja ja sankaruuksia.
Ekologinen perusta on välttämättömyys. Tarvitaan hengityskelpoista ilmaa ja juomakelpoista vettä. Ja ruokaa. Eikä ruokaa ole, jos ei ole hedelmällistä maaperää ja onnistuneita pölytyksiä.
Ihmisen elämä on täysin riippuvaista muusta elämästä.
Sosiaalinen perusta luo puitteet kukoistamiselle. Jotta ihminen voisi kokea iloa olemassaolostaan, tarvitsee hän toisilta ihmisiltä tunnustusta arvokkuudestaan – kokemuksen siitä, että kelpaa sellaisena kuin on. Ilman suorituksia.
Ihmisen täysi mitta on siis sivistyksessä, joka pitää kiinni hyvän elämän ekologisista ja sosiaalisista lähtökohdista. Näin muodostuvalle ekososiaaliselle sivistykselle on tarvetta enemmän kuin koskaan.
Ekososiaalinen sivistys on kirjattu varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukiopetuksen opetussuunnitelmien arvoperustaan. Se on siellä, jotta tulevaisuudella voisi olla hymyilevät kasvot. Ettemme hairahtuisi käymään kauppaa silläkin, mikä on luovuttamatonta.
Arto O. Salonen on sosiaalipedagogiikan apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.