Suruton.
Tällä adjektiivilla kuvailee itseään Opettaja-lehden pakinoitsijana aloittava äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Otto Kallioranta, joka pitää asioiden vinksauttelusta ja velmuilevasta otteesta.
− Tekstini lähtevät liikkeelle vitsin tyngästä tai arjen havainnosta, jota alan liioitella ja vääntää oudolle jengalle.
Ensimmäisessä pakinassaan Kallioranta löytää hauskuutta koulun korona-arjesta, vaikka toisinaan siitä on leikki kaukana. Maski naamalla on raskasta puhua, ja turvavälit jäävät unelmaksi.
Silti opettajan työ on Kalliorannan mielestä hauska ammatti.
− Saa soittaa suutaan ja asiakaskunnassa on monenlaista vipeltäjää. Myötäelän mukana nuorten asioissa, mutta kun painan koulun oven kiinni, unohdan työn.
Kalliorannan opettajaisä ohjasi poikansa kirjojen pariin, ja tarinaniskijä on aina lukenut paljon.
Kirjoittaminenkin sai sysäyksen kuusi vuotta sitten, kun Kallioranta alkoi hoitovapaalla kertoa isänä olemisesta Lapselliset miehet -blogissa, johon kirjoittaa seitsemän isämiestä.
− Blogi laski riman mukavalle tasolle, ja kirjoittaessa oma tyyli alkoi hioutua.
Myös nuoret innostuvat kirjoittamaan silloin, kun teksti julkaistaan. Kalliorannan oppilaat pääsivätkin tekemään blogin siitä, miten välttää tylsistymistä korona-aikana.
Kallioranta on kiinnostunut myös podcastin tekemisestä, ja hän toimittaa Isälokero-podcastia yhdessä Antti Kannon kanssa.