Tutkittu juttu: Avoimet oppimisympäristöt eivät ole vain tilakysymys

Avoimet oppimisympäristöt eivät ole oikotie onneen. Suunnitteluun tarvitaan mukaan opettajia ja heitä pitää myös kuunnella, sanoo tutkija Kreeta Niemi. Esimerkki Kuopiosta kertoo, että rakentamiseen vaikuttaa sekin, toteuttaako uuden koulurakennuksen kunta vai yksityinen yritys.

Uusia peruskoulurakennuksia on suunniteltu viime vuosina avoimuuden, muunneltavuuden ja joustavuuden pohjalta. Avoimista oppimisympäristöistä on puhuttu opettajapiireissä paljon, eikä pelkästään hyvää.

Avoimia oppimisympäristöjä tutkinut Kreeta Niemi korostaa, etteivät uudenlaiset tilaratkaisut takaa sinänsä yhtään mitään. Tärkeitä on yhteinen visio koulun pedagogiikasta, arvoista ja toimintakulttuurista.

– Uusiin tiloihin ja toimintatapoihin sitoutumien voi olla opettajalle vaikeaa, jos muutoksen perustelut ja uudenlaisen koulun tavoitteet ovat jääneet epäselviksi, Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa tutkijatohtorina toimiva Niemi sanoo.

Niemi selvittää opettajien kokemuksia avoimista oppimisympäristöistä tutkimusartikkelissa, jota varten haastateltiin 21 opettajaa kuudessa koulussa eri puolella Suomea. Haastattelut tehtiin vuosina 2018–2019.

– Haastatelluilla opettajilla oli yhdestä kolmeen vuoteen kokemusta avoimista oppimisympäristöistä. Kaikissa tutkimuksen kouluissa elettiin siis vielä muutosvaihetta.

 

Yhteisen näkemyksen luomiseksi on tärkeää, että uuden koulun tulevat opettajat osallistuvat koulun suunnitteluun alusta lähtien.

Niemi muistuttaa, että avoin oppimisympäristö ei ole valmis konsepti, vaan arkkitehdit suunnittelevat jokaisen koulun erikseen kunnan päättäjien antamissa raameissa.

– Arkkitehdit eivät ole opetustyön ammattilaisia, joten mukaan tarvitaan välttämättä myös opettajia.

Suurin osa tutkimuksessa mukana olleista opettajista oli osallistunut koulunsa suunnitteluun. Osan mielestä opettajien sana ei painanut suunnittelussa tarpeeksi.

Yhteinen kehittäminen tiivisti koko koulua yhteisönä.

Oppilasmääriäkin saatettiin hivuttaa suuremmiksi opettajia kuulematta, jolloin koulun tiloista tuli alun perin suunniteltua ahtaampia.

– Yleisesti ottaen opettajat ovat innostuneita uudenlaisen pedagogiikan kehittämisestä ja mahdollisuudesta tehdä asioita toisin. Yhteinen kehittäminen myös tiivisti ja kehitti koko koulua yhteisönä.

 

Noottia saivat tilat, jotka eivät palvelleet erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamista tai joissa opetettiin liian monta ryhmää yhtä aikaa.

– Jos avointa tilaa ei voinut muunnella tarpeeksi – jos se on vain se iso avoin tila – niin suunniteltujen luovien opetusratkaisujen totuttaminen vaikeutui.

Suomalaisen opettajan työ on perinteisesti nojannut suljetussa luokkahuoneessa yksin toimivan opettajan autonomiaan. Muutos yksinäisestä aherruksesta työpareina tai tiiminä tehtävään työhön on Niemen mukaan suuri, ja suuret muutokset vievät aikansa.

– Jatkuva yhteistyö avoimessa tilassa asettaa yhteisopettajuudelle uudenlaiset vaatimukset. Työparien ja tiimien pysyvyys on tärkeää, jotta yhteistyö saa aikaa kehittyä löytää itselleen sopivat uomat.

 

Kuopiolaisen Jynkän koulun evakkomatka sisäilmaongelmaisesta rakennuksesta uusiin, avoimiin oppimisympäristöihin perustuviin tiloihin kesti viisi vuotta. Koulussa on kolmekymmentä opettajaa, nelisensataa alakoululaista ja kolme eskariryhmää.

Luokanopettaja Minna Parviainen on seurannut Jynkän koulun vaiheita sisältäpäin jo 15 vuoden ajan, niistä kolme viime vuotta uudessa koulurakennuksessa.

Opettajat olivat Parviaisen mukaan vahvasti mukana uuden koulun suunnittelutyössä niin kauan kun koulua oltiin rakentamassa kaupungin omalla rahalla.

Tilanne muuttui, kun koulu päätettiinkin rakentaa elinkaarimallin mukaan, eli vastuu hankkeen suunnittelusta, rahoituksesta ja toteutuksesta siirtyi kaupungilta yksityiselle yritykselle.

Arkkitehtitoimisto ja suunnittelijat vaihtuivat kesken kaiken, ja suunnitelmatkin menivät suurelta osin uusiksi.

– Meidän opettajien mielipiteitä kyseltiin edelleen, mutta ne eivät enää vaikuttaneet päätöksiin siinä määrin kuin aikaisemmin.

 

Opettajien toteutumatta jääneistä toiveista tärkeimmät liittyivät avoimien ja pienten tilojen jakaumaan: muunneltavuutta ja pieniä rauhallisen työn tiloja olisi Parviaisen mukaan haluttu lisää.

– Kaikki oppilaat eivät pysy keskittymän suurissa tiloissa, eivätkä ne sovi kokeiden tai suullisten tehtävien tekemiseen.

Opettajien ajatuksena oli myös, että suurissa tiloissa olisi kerralla vain sen verran oppilaita, että tilaa riittäisi toiminnallisen oppimisen tarpeisiin. Nämä ajatukset eivät Parviaisen mukaan täysin toteutuneet.

Liian vähälle huomiolle jäi opettajien muistuttelusta huolimatta sekin, että Jynkän koulu on liikuntapainotteinen alakoulu.

– Opettajat olivat heti alkuun sitä mieltä, että liikuntasali on suunniteltu liian pieneksi. Rakennussuunnitelmaan piirrettyjä ulkoseiniä ei kuulemma kuitenkaan voinut siinä vaiheessa enää siirrellä.

 

Sopeutumista uusii työskentelytapoihin helpotti Parviaisen mukaan paljon se, että Jynkän opettajat alkoivat kouluttautua tiimi- ja yhteisopettajuuteen jo hyvissä ajoin ennen uuteen rakennukseen muuttamista.

Jotkut opettajista suhtautuivat tiimimalliin aluksi skeptisesti.

– Ajateltiin esimerikiksi, ettei yhteisopetuksen suunnitteluun löydy tarpeeksi aikaa. Kolmessa vuodessa moni epäilijä on kääntänyt kelkkansa. On huomattu, että työpari ja tiimi auttavat työssäjaksamista.

 

Tutkimusartikkeli

‘The best guess for the future?’ Teachers’ adaptation to open and flexible learning environments in Finland. Education Inquiry, september 2020.

Lue samasta aiheesta