Uutisten koulu muistuttaa Titanicin orkesteria. Laiva kallistuu, nuottitelineet kaatuvat ja paniikki yltyy, mutta urheat muusikot soittavat loppuun asti.
Mielikuva syntyy median esiin nostamista negatiivista yksityiskohdista. Koulutyön arkinen kokonaisuus iloineen ja haasteineen on kai liian iso asia uutisoitavaksi?
Lööppien hätäkelloista huolimatta luokanopettajakoulutus on edelleen yksi kilpailluimmista koulutusohjelmista, eivätkä opiskelijoiden ammatinvalinnan motiivit näytä menettäneen mitään tulevaisuudenuskoisesta idealismistaan.
– Nuoria ajaa opettajaksi halu tehdä merkitsevää työtä lasten ja nuorten kanssa. Opiskelijat haluavat vaikuttaa lasten tulevaisuuteen ja elämän lähtökohtien tasa-arvoon, sanoo yliopistonlehtori Päivi Virtanen Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Virtanen oli pääkirjoittaja viime keväänä julkaistussa tutkimusartikkelissa. Siinä avataan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden uravalinnan motiiveja varhaiskasvatuksen, luokanopettaja- ja erityisopettajakoulutuksissa. Tutkimus perustuu laajaan suomalaisilta opiskelijoita kerättyyn kyselyaineistoon.
Halu opettaa ja työskennellä lasten ja nuorten parissa sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen lasten ja nuorten parhaaksi olivat tärkeimmät syyt valita opettajan ammatti.
Asiat, joista opiskelijat saivat motivaatiota, vaihtelivat vain vähän eri koulutuksien välillä.
– Työn ulkoiset edut, kuten vakaa työura tai pitkät kesälomat, saivat kaikissa ryhmissä korkeintaan kohtalaista kannatusta, Virtanen sanoo.
Nuorten tulevaisuus ja tasa-arvo motivoivat opettajaksi opiskelevia kaikissa länsimaissa. Sen sijaan autonomia ja mahdollisuus oman työn kehittämiseen ovat Virtasen mukaan suomalaisen motivaatiolistan erikoisuuksia.
– Monissa muissa läntisissä demokratioissa opettajan työlle ulkoapäin asetetut raamit ovat paljon tiukemmat, ja työn kehittämisen merkitys on pienempi myös alan valinneille opiskelijoille.
Saksa muistuttaa Suomea koulujärjestelmältään, mutta siellä vastavalmistunut opettaja aloittaa työnsä yleensä virkasuhteessa. Siksi Saksassa työpaikan varmuus ja pysyvyys vaikuttavat alan valintaan enemmän kuin Suomessa.
– Meillähän opettajan ura alkaa lähes aina määräaikaisella työsuhteella.
Ehkä tärkeimpänä suomalaisten opeopiskelijoiden motivaatiota luonnehtivana ominaisuutena Virtanen pitää päämäärätietoisuutta. Täällä opettajaopintoihin tullaan siksi, että halutaan opettajaksi.
– Opettajankoulutus on hyvin harvoin varasuunnitelma. Ala on yleensä myös valittu itse, läheisten vaikutus päätökseen on pieni.
Toisessa viime syksynä ilmestyneessä tutkimusartikkelissa Jyväskylän, Turun ja Tampereen yliopistojen tutkijat vertailivat kyselyaineiston perusteella sekä luokanopettaja- että luonnontieteiden aineenopettajaopiskelijoiden motiiveja ja käsityksiä opettajan työstä.
Vertailu on tärkeä, sillä samalla kun luokanopettajakoulutuksen suosio on säilynyt, ovat hakijamäärät joissakin luonnontieteiden aineenopettajakoulutuksissa vähentyneet niin paljon, että aloituspaikkoja jää täyttämättä.
Molemmissa ryhmissä tärkein syy hakeutua opettajaksi oli halu opettaa, mutta erojakin löytyi.
Luokanopettajaopiskelijat korostivat erityisesti halua työskennellä lasten kanssa ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Luonnontieteiden opettajaksi opiskelleet taas painottivat hyviä kokemuksia omista opettajista ja aikaisempaa opetuskokemusta.
Motivaatioiden tutkiminen ei ole tärkeää siksi, että yhdellä tavalla motivoituneista opiskelijoista tulisi hyviä opettajia ja toisista vähemmän hyviä.
Hyväksi opettajaksi voi Virtasen mukaan kehittyä hyvin erilaisista lähtökohdista. Motiivien moninaisuus tekee vain hyvää sekä opiskelija- että opettajakunnalle.
– Aikaisempien tutkimusten mukaan motiivit vaikuttavat siihen, suoritetaanko opinnot valmiiksi ja miten opettajan identiteetti rakentuu. Ammatillinen identiteetti taas vaikuttaa alalla pysymiseen.
Opettaja saattaa vaihtaa alaa, jos hän ei voi työssään toteuttaa niitä asioita, jotka hänet alalle alun perin houkuttelivat.
Tutkittu tieto opiskelijoiden uramotivaatioista voi siis auttaa tukemaan opettajien työssäjaksamista.
Jani Siirilä allekirjoittaa Päivi Virtasen ajatukset opiskelijoiden motivaation kovasta perustasta: opettajan ammatissa houkuttelee merkityksellinen työ lasten ja nuorten kanssa.
Siirilä on Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin puheenjohtaja. Hän opiskelee luokanopettajaksi Rovaniemellä ja tekee samalla etänä perus- ja aineopintoja Itä-Suomen yliopistossa.
Siirilän mielestä nykyinen pääsykoesysteemi karsii opetusalalle huonosti sopivat hakijat jo ennen opintojen alkua, ja ensimmäinen harjoittelujakso hoitaa loput.
– Tästä syystä ensimmäisen harjoittelun oikea paikka on opintojen alussa. Lapissa harjoittelu on luokanopettaksi opiskelevilla edessään jo ensimmäisen opintovuoden tammikuussa.
Aineenopettajapuolella tilanne voi olla toinen.
– Aineenopettajaopiskelijat tekevät pedagogiset opinnot usein maisterivaiheessa, jolloin ensimmäiselle harjoittelujaksolle päästään vasta neljännen opintovuoden aikana.
Opiskelijat katsovat koulua koskevien uutisten kielteisen yleissävyn kertovan enemmän mediasta itsestään ja yhteiskunnan tilasta kuin koulusta, Siirilä tulkitsee.
Tarkempi opintoihin ja tulevaan työhön kohdistuva uutisointi kiinnostaisi, mutta sitä on tarjolla vähän.
Opiskelijoita puhuttaa ja huolestuttaa esimerkiksi S2- ja erityispedagogisten opintojen vähäinen määrä opettajaopinnoissa.
– Nämä ovat koulun tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeitä asioita molemmat, mutta mediaa ne eivät valitettavasti tunnu juurikaan kiinnostavan.
Siirilän kotikampuksella Lapin yliopistossa päällimmäinen puheenaihe on oma talous. Opiskelijoiden toimeentulosta on leikattu viime vuosina paljon. Viimeksi heidät siirrettiin yleisestä asumistuesta takaisin opintotuen piiriin.
Siirron seurauksena moni opiskelija ei saa kesällä lainkaan tukea asumiseensa.
– Rahapulan vuoksi opintojen aikana on tehtävä entistä enemmän töitä. Se vaikuttaa jaksamiseen ja venyttää opintoja, mikä ei ainakaan edistä opinnoissa pysymistä ja valmistumista.
Entä puhuvatko opiskelijat keskenään vaihtoehtoisten totuuksien julistajista? Niistä, jotka syyttävät koulua politikoinnista ja kyseenalaistavat sen objektiivisen tietoperustan.
Siirilän mukaan eivät – ainakaan siinä määrin kuin he puhuvat omasta ja opinahjonsa taloudesta.
– Opettajien kannettavaksi ilmaantuu jatkuvasti uusia juttuja. Vaihtoehtoisten totuuksien torjunta menee siihen samaan piikkiin.
Titanic voi huutaa uppoamisenpelkoaan, mutta orkesteri jatkaa rauhassa ja saa joukkoonsa uusia muusikoita.
Opiskelijoiden motiivit tutkimusaiheena