Hämeenlinnassa sijaitsevan Vanajanlinnan käytävillä roikkuu vanhoja valokuvia. Yhdessä niistä Suomen ensimmäinen ja kuudes presidentti, Ståhlberg ja Mannerheim, poseeraavat rennoissa tunnelmissa.
Hirvi lie kaatunut tai ainakin raitista ilmaa on saatu. Vanajanlinna rakennettiin 1920-luvulla maan poliittisen ja taloudellisen johdon metsästysharrastusta ja siihen liittyviä pitoja varten.
Helmikuussa vuonna 2018 koolla on toisenlainen jahtiporukka. Tavoiteltu saalis on vaihtunut alkukantaisemmista riistaeläimistä muuhun: ei vähemmäksi kuin suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen tulevaisuuden takeiden kiikaroinniksi.
– Se hyvinvointi, tuliko sinne se kokonaisvaltainen hyvinvointi selvästi merkittyä? kyselee kehitysneuropsykologian tohtori Nina Sajaniemi, kun opettaja-kirjailija Tommi Kinnunen kirjoittaa fläppitaulun sivulle aivoriihen tuloksia.
Meneillään on OAJ:n, Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön perustaman Sivistysakatemian kaksipäiväinen lähijakso. Sivistysakatemia on yhteiskunnallisille vaikuttajille ja asiantuntijoille suunnattu jokavuotinen koulutuskokonaisuus. Osallistujat syventyvät kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalojen kysymyksiin ja etsivät ratkaisuja niihin.
Keskustelu käy vilkkaana Sajaniemen ja Kinnusen pöydässä, jossa istuvat myös Kuntaliiton opetus- ja kasvatusyksikön johtaja Terhi Päivärinta ja Suomen urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä.
– Siellä se hyvinvointi on. No niin, nythän meillä on enää hallitusohjelma tässä tekemättä, Kinnunen vastaa, kun ryhmä ratkoo omaa, korkeakoulutukseen liittyvää haastetehtäväänsä.
Viereisessä huoneessa kirjurina on kansanedustaja Sofia Wikman (kok.). Hän sekä Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.), Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ja Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen ideoivat uusia tapoja osallistaa vanhemmat koulun kasvatuskumppaniksi.
– Haluaisimme päästä eroon koulun hiukan laitosmaisesta kuvasta. Lähtisimme rikkomaan niitä rajoja, joiden mukaan koulu on koulua ja koti kotia varten. Helsingin kaupunkiorganisaatiossa tiedämme tällaisesta osallistamisesta paljon, Razmyar selittää myöhemmin, kun ryhmä avaa ideoitaan muille osallistujille.
Toisaalla taas oppimisesta ja koulutuksesta kirjojakin kirjoittanut pelialan yrittäjä Lauri Järvilehto esittelee ryhmässään kehiteltyä ideaa sovelluksesta, joka on yksi tämän ryhmän vastauksista työn ja ammattien murrokseen.
– Voisi olla tällainen alusta, johon kerääntyisivät kaikki lyhyetkin opinto- ja työsuoritukset. Tuolloin lapioin lunta, tuossa olin kansalaisopiston kurssilla. Jokainen voisi jatkuvasti joko kontribuoida tai kerätä opintopisteitä. Tähtäimessä olisi radikaali työn ja oppimisen rajan hälventäminen, Järvilehto kertoo.
Ja niin edelleen. 30 sivistysakatemialaisen muodostamissa ryhmissä halkaistaan jokseenkin kokonaan koko suomalaisen koulutusjärjestelmän isot teemat.
Opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen mielestä tilaisuus sai aikaan kokonaisvaltaista ajattelua koulutusjärjestelmästä. Heinosen mukaan elinikäinen oppiminen voi olla kulunut termi, mutta silti ajatuksen ihmisen jatkuvasta kasvusta pitäisi tulla yhteiskunnassa vallitsevaksi.
– Sellainen on radikaalisti toinen ajattelutapa kuin se, jonka mukaan toiset syntyvät lahjakkaiksi ja toiset eivät.
Entisessä eliitin metsästyslinnassa oli nytkin koolla korkean profiilin vaikuttajia. Oma asema ja tausta tunnistettiin useammassakin puheenvuorossa.
– Tässä on ollut koolla piiri ihmisiä, joilla on kenties aina ollut hyvä ymmärrys siitä, mihin elämässä pyrkii. Sivistyksessä on kuitenkin kysymys turvaverkosta, jota rakennamme kaikille, emme suinkaan vain hyväosaisille. Vaikuttajien tehtävä on herättää koulutuskeskustelua eli nostaa tahoillaan puheenaiheita sivistyksen ja koulutuksen merkityksellisyydestä, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.