Koronavirus pakotti suomalaiset koteihinsa. Miten äkillinen muutos näkyi musiikinopettajan, varhaiskasvatuksen opettajan ja luonnonvara-alan lehtorin arjessa? Pyysimme kuutta opettajaa pitämään päiväkirjaa muuttuneen Suomen ensipäivistä. Lisäksi kysyimme, miten etäopiskelu sujuu vanhemman ja oppilaan näkökulmasta. Muistiinpanoista ja haastatteluista paistaa epäuskoinen olo, uuden opettelu ja onnistumisen ilo.
Pääset lukemaan juttuja otsikkoja klikkaamalla:
Kasvukausi poikkeusoloissa: Ilkka Mehtälän opiskelijoille on maatiloilla kova kysyntä
Korona ei tullut lehmänkello kaulassa luonnonvara-alan lehtorin Ilkka Mehtälän työpaikalle, Oulun seudulla toimivan ammatillisen oppilaitoksen Osaon Muhoksen yksikköön.
Nopeatahtiset ylppärit keikauttivat aikataulut uusiksi
Anna-Sofia Konttaniemi oli alkuvuoden keskittynyt stressaamaan ensimmäisiä ylioppilaskokeitaan opettajana. Kun koronakriisi iski, yhtäkkiä pitikin lisäksi hypätä etäopetuksen maailmaan.
Naapurikoulun sulkeminen herätti ajoissa
Ensimmäiset etäpäivät vajaan 700 oppilaan Pikkolan koulussa olivat rehtori Marianne Liimataiselle aikamoista säätöä. Hän suolsi viestejä Wilmaan ja sai kiitosta siitä, että piti kotijoukkoja ajan tasalla.
Elämyksiä päiväkotiarkeen koronasta huolimatta
Nyt pitää nauttia arjen pienistä ilonpilkahduksista.
Näin kuvailee porilainen varhaiskasvatuksen opettaja Sari Nyberg-Tuominen viime viikkojen tärkeintä oivallustaan.
Etäopetuksessa ei voi pitää kädestä kiinni
Etäyhteys tuo soitonopetukseen monia mutkia, sanoo Keravan musiikkiopiston viulunsoitonopettaja Tiina Aho-Erola.
Yhteydenpito joihinkin oppilaisiin on jopa tavallista tiiviimpää
Ensimmäiseltä etäopetusviikolta luokanopettaja Saija Kekäläisen mieleen jäi erityisesti se, miten topakoita lapset ovat. Kekäläinen opettaa viidettä luokkaa Martti Ahtisaaren koulussa Kuopiossa.
uja
Läppärillä vuorottelua ja pieniä kärhämiä
Viidesluokkalaisen Viivi Hakolan äiti Harriet Jeffery-Hakola kertoo, että hänen tyttärensä etäopiskelua ovat leimanneet ”tekniset hässäkät”.