Etäopetuksessa ei voi pitää kädestä kiinni

Etäyhteys tuo soitonopetukseen monia mutkia, sanoo Keravan musiikkiopiston viulunsoitonopettaja Tiina Aho-Erola.

Lähiopetuksessa opettaja voi ottaa kiinni oppilaan viulukädestä ja näyttää ranteen oikean asennon.

– Nyt vanhemmat toimivat tavallaan minun käsinäni ja auttavat lasta hahmottamaan oikeat liikeradat.

Onnekseen Aho-Erola oli opettanut viulunsoittoa Skypen välityksellä jo parin vuoden ajan ulkomaille muuttaneelle oppilaalleen.

– Sähköisessä äänentoistossa viulun äänestä tulee kuitenkin helposti särisevää eikä hienosäätöä pysty tekemään. Perheiden kotikoneissa ja yhteyksissä on myös paljon eroja, ja se täytyy ottaa huomioon, kun valitsee sovelluksia.

 

Aho-Erola on huomannut, että lapset kuuntelevat nyt selvästi keskittyneemmin kuin ennen. Etäopetus vauhdittaa myös opetuksen kehittämistä, sillä siinä opettajan pitää kuunnella tarkasti ja olla erittäin selkeä, jotta tieto menee perille.

Aho-Erolan mukaan tuntien valmisteluun kuluu paljon enemmän aikaa kuin tavallisesti.

– Olen saanut vinkkejä etäopetukseen Facebookin musiikinopetukseen liittyvistä ryhmistä ja tehnyt löytöjä netistä. Esimerkiksi saksalaiselta Suzuki-pedagogiikan sivustolta sain tosi kivoja harjoitusvideoita vasta-alkajilleni.

 

Opettamisen lisäksi Aho-Erola soittaa kahdessa barokkiorkesterissa.

– Konsertoiminen on minulle henkireikä ja ideoiden lähde opetustyöhön.

Nyt opettajan omat tottumukset ja rakkaat harrastukset ovat joutuneet pitkälle jäähylle. Koronan takia konserttimatkat Pariisiin ja Herrenchiemseen musiikkijuhlille peruuntunevat samoin kuin kesän alkuun sovitut opetuskeikat musiikkileirillä.

– Kyllähän se harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Koko kulttuuriala on joutunut ahdinkoon ja eurooppalaisten freelance-muusikkoystävieni tilanne huolettaa.

Toisaalta Aho-Erola nauttii siitä, että saa olla paljon kotona. Viikonloput ovat vapaita ja perhe tekee yhdessä pitkiä metsäretkiä.

Muutamassa viikossa etäopetus on asettunut uomiinsa ja alun kaoottinen hässäkkä pikkuhiljaa rauhoittunut.

– Vaikka toisaalta moni asia huolestuttaa, nyt on hyvä hetki pysähtyä.

 

Päiväkirja

Viulunsoittoa Skypessä

Ke 18.3.

Nyt se sitten tapahtui… Hallitus määräsi koulut kiinni, musiikkiopisto on kiinni, koko Suomi haukkoo henkeä ja kansalaiset vetäytyvät koloihinsa säikähtäneinä. Kaupoissa kulkee vakavan näköisiä kanssaihmisiä hansikkaat kädessä, iltaisin näkee poikkeuksellisen paljon pariskuntia iltalenkillä. Konsertit, teatterit, jumpat, tanssit, kaikki yli kymmenen hengen kokoontumiset on peruttu, rajat suljettu torstaista alkaen. Mietin, kuinka monet freelancer-muusikkokaverini eri puolilla Eurooppaa pärjäävät, selviävät… Pääsiäissesongin konserteista ja passioista moni saa yleensä yli puolen vuoden tienestit. Koko kulttuuriala joutui muutaman päivän aikana täydelliseen ahdinkoon. Ja moni muu! Kaikkialla lomautetaan työntekijöitä.

Kuopus tuli kalpeana pitkän matematiikan yo-kirjoituksista ja yrittää vielä tsempata huomisen. Tälle samalle viikolle ängettiin kaikki loput reaaliaineiden kokeet, viisaasti kylläkin.

No, nyt saa olla kotona ja järjestellä vihdoin kaoottiset nuottikasat. Hahaa, eilisen ekan etäopetuspäivän jälkeen olin niin puhki, että nuottikasat saavat hyllyä kyllä vielä toistaiseksi paikallaan.

Luulin, että handlaan etäopetuksen jo rutiinilla; olen kahden vuoden ajan opettanut viulunsoittoa Skypen kautta oppilaalleni, jonka perhe muutti äitinsä työkuvion takia kolmeksi vuodeksi Tansaniaan.

Ja joo, Skypen käyttö oli hallussa, mutta tämä monen tunnin etäopettamisen intensiivisyys yllätti. Ja tämä yhtäkkinen liikkumattomuus ja istuminen! Minulla on kankku ihan kankeana ja silmät harittavat ruudusta tuijottamisesta. Päätän illalla mennä heti lenkille ja joogata tyttäreni vinkkaaman sovelluksen avulla.

To 19.3.

Aamu sujahti nettiä tuijottaessa. Olin liittynyt viikonloppuna moneen eri Facebook-ryhmään, jossa ideoidaan etäopetusta: Musiikin etäopetus, Distance Learning Forum for Suzuki Teachers, Coronavirus Crisis – Musician´s Information Page, Violin Teacher Tools, Google Classroom for Music Teachers, Online Learning Collective, Oph:n listat… Lähinnä askarruttaa, mitä keksisin opiston orkesterilaisille, joiden kanssa oltiin juuri ehditty tutustua uuteen lastenkonserttimateriaaliin, ja tällä viikolla harjoituksiin piti tulla myös bändi, puhaltajat ja pianisti. Ja mitä keksisin 14 lapsen viuluryhmälleni, jotta yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen säilyisi jotenkin.

Postiin tuli viesti, että Eepos-systeemiin saatiin lisättyä etäopetuslinkki. Hyvä homma! Jos loisin lapsille mahdollisuuden konsertoida toisilleen netissä?

Päätin lähettää kuuntelulinkit lastenkonsertin kappaleista orkesterilaisille, ja pitää kaikille jousille henkilökohtaisen 15 minuutin stemmiksen konsertin haastavimmasta kappaleesta Skypellä. Täytyy vielä luoda ajanvaraus Doodlella. Tunnen itseni nettineroksi, joopa joo.

Kuopus tuli yllättävän aikaisin biologian yo-kokeesta. Nyt ne kirjoitukset ovat sitten ohi! Huoahdin helpotuksesta. Selvittiin ilman sairastumisia. Pääsykokeita huhtikuussa ja toukokuussa. Uskallanko mennä huomenna Helsinkiin hakemaan uuden tulostimen? Jotenkin absurdia, etten uskaltaisi.

Oppilaat olivat innostuneita nettitunnista, yksi oppilaani viestitteli minulle moneen kertaan ennen tunnin alkua tekstarilla ja Whatsappilla. Lapset olivat odottavaisia ja iloisia, ja minulle esiteltiin intensiivisten tuntien lopuksi kaksi koiraa ja yksi kissa.

Päivän kolmas iloinen uutinen oli, että veljentyttöni tulee vihdoin Saksasta Suomeen. Saksassa tilanne on jo aikamoinen, yli 14 000 tartuntaa. Veljentyttäreni on astmaatikko, riskiryhmässä siis.

Pe 20.3.

Perjantai. Mikä viikko! Maailma mullistunut. Olen ihan uuvuksissa. Mutta lapset ovat ihania, hirmu keskittynyt tunnelma Skypessä. Onneksi lapsilla on tämä musiikkiharrastus, kun melkein kaikki muut harrastukset on peruttu. Musiikki ja soittaminen ovat parasta sielunhoitoa ja aivojumppaa. Valtionjohtokin toivoo; nyt aika katsoa sisimpäänsä ja huolehtia myös lähimmäisistään.

Kävin iäkkäiden appivanhempien puolesta ruokaostoksilla. Käsineet kädessä ostoksilla koko ajan, heitin ruokakassin sitten nopeasti sisälle. Mitä kuuluu? Anoppini on miehensä omaishoitaja ja kaipaa kipeästi sosiaalisia kontakteja, mutta eipä voinut jäädä jutustelemaan sisätiloihin. Puheltiin sitten puhelimessa tärkeimmät kuulumiset.

Facebook oli täynnä viestejä; tarvitsetko apua ostoksilla käyntiin yms. Ihmiset ovat hädän hetkellä heränneet oikeasti auttamaan toisiaan.

La 21.3.

Kaunis, aurinkoinen päivä, tosin tosi kylmä, yöllä oli ollut 4 astetta pakkasta.

Päätämme kuitenkin lähteä käymään vaarin saarella, mökillä, jos vain jäät ovat sulaneet järvestä. Matkalla whatsappailen veljentyttäreni kanssa, joka pääsi viime tingassa Suomeen. Berliinin kenttä oli ollut aavemainen, kaikki kaupat oli peitetty valkoisin lakanoin, ja vessojen ovet olivat valmiiksi auki. Koneessa vain joka toisella paikalla oli matkustaja. Suomessa oli ollut kolme passintarkastusta. Kentältä sitten suoraan kahden viikon karanteeniin.

No, järvi oli vielä jäässä, ja venelaituri oli lähdössä ajelehtimaan kuin lastu lainehille. Onneksi joku saarelainen oli ehtinyt kiinnittää laiturin köydellä sähkötolppaan.

Käymme pitkällä kävelyllä, mutta en pysty oikein relaamaan. Kähmin Facebook-ryhmieni postauksia, ja mielessäni pyörivät eri sovellutukset ryhmäopetukseen. Miten saisin paljon interaktiivista tekemistä oppilailleni?

Illalla whatsappailin ihanan tanssiopettajani Mintun kanssa, joka oli keksinyt järjestää yhdeksän hengen ulkotanssitunteja, niin että kaikilla on kahden metrin turvavälit toisiinsa. Missasin heti kolme ensimmäistä mahdollisuutta, muut naiset olivat tosi kärppänä varailleet jo kaikki ajat. Mutta tiistai-iltana ehkä? Viimeistään ensi lauantaina tanssia, ihanaa!

Tähän ryhmäliikuntaan huomaan olevani melkein addiktoitunut, vaikka välillä olen joutunut olemaan tosi paljon tunneilta poissa esimerkiksi konserttien tähden. Omat tottumukset ja rakkaat harrastukset joutunevat pitkälle jäähylle. Ei ryhmäliikuntaa entiseen malliin, ei matkustelua, ei ihania konserttireissuja Keski-Eurooppaan. Säätiöt ovat heränneet nopeasti esiintyvien taiteilijoiden ahdinkoon, ainakin kaksi uutta hakua tälle keväälle polkaistiin nopeasti pystyyn.

Su 21.3.

Yöllä oli ollut pakkasta melkein 10 astetta! Mutta aamu on aurinkoinen ja päätämme lähteä tällä kertaa Hyvinkäälle, Vaskivuoren luontopolulle. Päätän laittaa syksyllä ostamaani mangoliza-possun kassleria uuniin hautumaan retken ajaksi. Mies ja kuopus eivät vaikuttaneet enää innostuvan linssikeitosta.

Olemme jo kevään mittaan tehneet monta kivaa luontopolkulöytöä Uudeltamaalta, ja olemme myös bongailleet Vantaanjoen koskia. Nukarinkoski, Kuhakoski ja Nurmijärven Myllykoski olivat suht lähellä, Pornaisten ja Karkkilan kosket vielä bongaamatta.

Luontopolun parkkis on melkein täynnä, mutta emme kohtaa polulla kuin muutaman vastaantulijan.  Kaikki tervehtivät toisiaan kohteliaasti, kuin Lapin laduilla.

Viemme matkalla anopille eilisestä kauppalistasta unohtuneen rypsiöljyn. Laitan öljyn nopeasti terassin ovesta sisään ja juttelemme hetken oven ollessa auki. Yleensä niin positiivinen anoppini oli aika vaisun oloinen. Kävi ilmi, että hänen eläkeläisnaapurinsa ja paras lenkkikaverinsa oli lähtenyt Hämeeseen mökilleen miehensä kanssa toviksi tartuntoja pakoon.

Illalla uutiset olivat karmaisevia, Suomessa yli 626 tartuntaa, ja hallitus on varautunut rajoittamaan liikkumista Uudellamaalla. Maailmalla jo yli 300 000 tartunnan saanutta, Espanjan tilanne pahenee Italian suuntaiseksi. Saksassa aiotaan kieltää yli kahden hengen tapaamiset ja Angela Merkelkin on karanteenissa koronavirusepäilyn vuoksi. Elämänmenomme ei kyllä palaa entiselleen pitkään aikaan.

Ma 23.3.

Kuopus herää vasta puolilta päivin ja pyörii ihmeissään ympäriinsä. Nyt hänellä on hetki hengähtää, kun kirjoitukset olivat ohi etuajassa. Kesätyöpaikka löytyi Baronan kautta, mutta se alkaa vasta huhtikuun lopulla. Hänellä pitäisi olla musiikkiopiston D-kurssi eli päättösuoritus 30.4., mutta miten ihmeessä se järjestettäisiin?

Tyttäreni soittaa allapäin Jyväskylästä: hänen päättösuorituksensa alttoviululla konserttimuodossa on peruttu. Päättösuoritus vain videoidaan säestyksen kanssa, ja lautakunta arvioi sen netissä.

Maanantaina oppilaat eivät vaikuttaneet enää niin innostuneilta Skype-tunneista. Katosiko uutuuden viehätys tähän opetusmuotoon jo nyt? Pieni oppilaani hermostuu itseensä etätunnin aikana, mokomat sormet!  Voi kun olisin voinut puhaltaa sormia ja kertoa, että ei ole mitään hätää. Kosketus olisi auttanut tässäkin. Pienimmillä oppilaillani on etätunneilla tietysti vanhemmat läsnä (olivat läsnä myös lähiopetuksessa). Nyt vanhemmilla on kovat paineet järjestää arki siedettäväksi. Ja miten sen viulun nyt saa vireeseen?

Opiston jatkoilmoittautuminen alkoi. Toivottavasti saadaan uusia oppilaita taloon, vaikka nyt on peruttu kaikki konsertit, joissa lapset pääsisivät kuulemaan ja näkemään soittajia ja soittimia. Perinteistä Avoimen Ovien päivääkään yhdessä Keravan kaikkien taideoppilaitosten kanssa ei voida järjestää. Musiikki olisi kuitenkin parasta aivojumppaa ja sielunhoitoa lapsille, sehän vaikuttaa aivolohkoissamme juuri niihin alueisiin, jotka säätelevät tunne-elämäämme ja muistiamme. Musiikin vaikutus lasten oppimistuloksiin, ja sen terapeuttinen vaikutus meihin kaikkiin, on niin valtaisa, että lukiessani aivotutkimuksen tuloksia aiheesta joudun aina suuren kunnioituksen ja ihmetyksen valtaan.

Illalla tulee viesti tanssiopettajaltani, ulkotanssitunnille olisi peruutuspaikka. Ihanaa!

Aika viileä sää, mutta tutut koreot saavat pian hien pintaan.

Ti 24.3.

Tyttäreni soittaa huolestuneena: hallitus suunnittelee koko Uudenmaan sulkemista. Emme taida pystyä tapaamaan pääsiäisenä, ja mökkitalkoot sukumökillä täytyy siirtää hamaan tulevaisuuteen.

Skannaan koko aamupäivän säestysnuotteja pianistikollegalleni, joka äänittää ne sitten nettiin yksityiselle Youtube-kanavalle oppilaan kuultavaksi ja soitettavaksi.

Löydän netistä samalla sivuston, jossa on tosi kivoja soitto- ja leikkivideoita pienille oppilailleni jaettavaksi. Sain myös yhteydenottopyynnön amerikkalaiselta viulistikollegalta, jolla on loistoidea: hän kerää ympäri maailmaa opettajia oppilaineen International Practise Pal -pilottiohjelmaan. Eli oppilaalleni tulisi jostakin maailman kolkasta harjoittelukaveri, kenen kanssa voisi viestitellä. Täytyy selvitellä vanhempien kanssa, mitä mieltä he ovat asiasta. Huh, taas aika sujahti. En taaskaan ehtinyt itse harjoitella viulullani kunnolla ennen etätuntien alkamista. Viulistin itsekuri on näemmä tiukassa.

Ke 25.3.

Olipas tiukka päivä. Väänsin koko aamun Kahoot-sovelluksen kautta peliä oppilailleni. Juuri kun sain sen valmiiksi, sovelluksesta tuli viesti, että peliä ei voi jakaa. Olin vahingossa laittanut sen julkiseksi, ei kun deletointia, ja uusi peli uusilla asetuksilla. Saankohan jaettua peliä Skypen kautta?

Kello 11.30 opistolaiset ympäri Suomen chattasivat Eepos-tuen kanssa. Mitä uusia sovelluksia toivomme Eepos-palvelun kautta itsellemme ja perheille. Yritin soittaa kollegalleni saadakseni vinkkejä Skype-ryhmän pitoon, mutta en saanut häntä kiinni, oli itse juuri Skype-kokouksessa.

No, etäryhmätunti meni ihan poskelleen sen pelin suhteen, mutta meillä oli hauskaa. Lapset neuvoivat minua innokkaasti, miten saisin näytön paremmin jaettua (minun tietenkin onnistumatta). Kaksi rohkelikkoa oli valmiina esiintymään Skypessä ryhmälle. Eka konsertti Skypessä siis! Kaikkien piti sanoa sitten kolme positiivista asiaa esityksestä. Ensi kerralle jonossa on jo neljä muuta esiintyjää.

Meillä piti olla varsinainen konserttisuma viime ja tällä viikolla: päiväkotikonsertteja, luokkakonsertti ja neljän radanvarren opiston yhteinen Kvartti-kamarimusiikkitapahtuma. Koko opiston jousien oma Jousien juhlaa -konsertti piti olla juuri tänään. Lapsilla on siis esitysvalmiita kappaleita iso liuta. Täytyy keksiä vielä lisää esittämiskäytäntöjä. Konsertti kodin joka huoneessa? Esitys kaikille pehmoille? Skype-konsertti isovanhemmille tietysti.