Anna-Sofia Konttaniemi oli alkuvuoden keskittynyt stressaamaan ensimmäisiä ylioppilaskokeitaan opettajana. Kun koronakriisi iski, yhtäkkiä pitikin lisäksi hypätä etäopetuksen maailmaan.
– On vähän omituista puhua itsekseen tietokoneelle, rovaniemeläinen lukion äidinkielenopettaja Konttaniemi sanoo.
Isoja ongelmia ei ole tullut vastaan, vaikka heti uran alussa joutui opettelemaan uudenlaisen työskentelytavan.
Konttaniemi on ollut vasta reilun vuoden oman alan töissä. Hän opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta Lyseonpuiston lukiossa ja lisäksi suomea toisena kielenä Ounasvaaran lukiossa.
Koronan vuoksi ylioppilaskirjoitusten tahti tiivistyi, mikä laittoi Konttaniemen aikataulut uusiksi. Salissa piti olla alvariinsa valvomassa kokeita. Kun vielä kollegoita oli sairauslomilla, Konttaniemelle tuli pari ylimääräistä valvontavuoroa.
Hän arvioi kuitenkin, että opettajat selvisivät ylioppilaskirjoituksista aika hyvin. Enemmän hän sanoo aikataulumuutosten luoneen painetta opiskelijoille.
Tavallaan ylioppilaskokeet myös auttoivat Konttaniemeä uuteen tilanteeseen sopeutumisessa, koska niiden takia piti käydä työpaikalla, vaikka muuten oli jo siirrytty etäopetukseen.
– Sai kollegoiden kanssa ihmetellä ja purkaa asioita.
Nyt Konttaniemen työpäivät ovat pitkälti tietokoneen ääressä istumista. Välillä hän ehtii päiväkävelylle, mikä on helpottanut jaksamista. Kollegoiden kanssa pidetään etäkahvitaukoja.
Konttaniemi antaa opiskelijoille tehtäviä Google Classroomissa. Opiskelijat tekevät niitä itsenäisesti, ja opettaja on oppituntien ajan tavoitettavissa.
Osan tunneista Konttaniemi pitää Google Hangouts Meetissä, jossa hän pystyy puhumaan videoyhteydellä. Opiskelijat voivat kommentoida chatissa.
– Siellä ehkä enemmän uskaltautuvat ääneen sellaiset ihmiset, jotka eivät luokassa pidä meteliä itsestään, Konttaniemi kertoo havainneensa.
Hänen mukaansa opiskelijat ovat suhtautuneet pääosin myönteisesti uudenlaiseen opiskelutapaan, vaikka joillekin tietokoneella istuminen ja rytmittömyys on vaikeaa.
– Ainakin toistaiseksi opiskelijat ovat pysyneet aikatauluissa.
Päiväkirja
Musta huumori elää
Ma 16.3.
Eläkeläisen unirytmin takia illan uutiset tavoittivat minut vasta aamulla: lukiomme lähiopetus lopetetaan kokonaan ja vain ylioppilaskirjoitukset valvotaan. Tämä ilmoitus pisti pakan aika sekaisin, sillä nyt oli vain 75 minuuttia aikaa kullekin ryhmälle antaa ohjeistus luku- ja kirjoitustaidon vastauksia varten. Ja minä kun haaveilin kunnon valmistumisesta koeviikkoon.
Ti 17.3.
Tyhjä koulu ja koko ajan harveneva opettajakunta auttavat konkretisoimaan tilannetta, mutta stressitasot jatkavat nousuaan. Olen alkuvuoden keskittynyt stressaamaan ensimmäisiä ylioppilaskokeitani ja yhtäkkiä pitäisi vielä hypätä etäopetuksen maailmaan ilman mitään kokemusta ja koulutusta. Onneksi rehtori antaa loppujakson toteutukseen vapaat kädet ja opiskelijani saavat tehtäväpaketit ajanvietteeksi.
Ke 18.3.
Ilmapiiri opettajainhuoneessa on yleisesti varsin huolestunut, mutta suurin tunne on silti rintamaveljeys. Musta huumori elää hyvin vahvasti ja en ole koskaan saanut näin helposti kahvitteluseuraa.
To 19.3.
Ylioppilaskirjoitusten aikaistaminen laittoi valvontalistat uusiksi ja tänään pääsin kokemaan sen henkilökohtaisesti, jouduin näet yllätysvalvojaksi. Asia ei varsinaisesti harmittanut, sillä mielelläni joustan yhteisen hyvän nimissä. Apulaisrehtori lupasi minulle palkkioksi taikurin ja ilmapalloja.
Pe 20.3.
Lähestyvä koeviikko näkyy opettajainhuoneen keskusteluissa ja huolta herättävät erityisesti kokeen suoritustavat. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana en hirveästi hermoile, tekstihän ei maailmasta kirjoittamalla lopu. Koulusihteeri nosti pakasteesta pullat sulamaan.
Ma 23.3.
Yksi tilanteen harvoista aurinkoisimmista asioista on se, että saamme opettajakunnan kanssa syödä koulun ruokalaa tyhjäksi. Viikonlopun aikana pahin shokki on muutenkin alkanut hälvetä ja opettajainhuoneella vallitsevin tunne on yhteisöllisyys; me olemme yhdessä tässä veneessä.