Kävin samaa opinahjoa 13 vuotta, kertoo Väestöliitossa työskentelevä lastenpsykiatri ja nuorisolääkäri Raisa Cacciatore.
Helsingin Rudolf Steiner -koulussa opinpolku jatkui ekalta luokalta aina lukioon ja ylioppilaskirjoituksiin valmentavaan ylimääräiseen kouluvuoteen asti.
– Se oli aivan ihana koulu. Tutustuimme uusiin asioihin runojen ja projektien avulla. Teimme paljon käsitöitä ja kuvataidetta, pääsimme dreijaamaankin. Astronomialeirillä leikimme keskiyöllä hankikannolla planeettoja, Cacciatore kertoo.
Lukion lähestyessä loppuaan hänen mielessään kävi, miten kirjoitukset menevät, kun takana on 12 vuotta leikkiä ja laulua.
– Hyvin ne kuitenkin menivät. Kun viimeisenä kouluvuonna kertasimme ja luimme lukion kirjoja, huomasin, että olimme käyneet kaikki asiat läpi, Cacciatore sanoo.
Cacciatorelle on jäänyt erityisesti mieleen ensimmäisen luokan opettaja Martti Järnefelt-Rauhanheimo. Hymyileväinen ja kannustava opettaja korvasi ensimmäisen luokan numeroarvioinnin runolla. Siinä hän kuvaili pientä, vastikään äitinsä menettänyttä Raisaa ”kuin loisteeksi auringon”.
Sopeutuvalla ja kiltillä tytöllä oli koulussa paljon kavereita.
Matematiikka, biologia ja käsityö olivat Cacciatoren lempiaineita. Ainevihkoonsa hän kirjoittikin tulevansa isona käsityönopettajaksi omaan kouluunsa.
Lukion jälkeen Cacciatore aloitti kuitenkin sähkövoimatekniikan opinnot. Varsin pian hän huomasi, että ala ei tuntunut omalta.
Se oma paikka löytyi Helsingin yliopistosta, lääketieteellisestä tiedekunnasta.