Pitkäripsinen heräteostos vei Virpin sydämen

Tallin valtiaasta ei ole epäilystäkään. Se on Knuutilan Veikko, uljas musta ori, joka on menestynyt mainiosti kilpakentillä. Veikko on voittanut peräti viisi kertaa kenttäratsastuksen Suomen mestaruuden ja pärjännyt hyvin myös esteratsastuksessa.

– Kenttäratsastusta voidaan pitää kuninkuuslajina, sillä siinä ratsastajan ja ratsun pitää olla hyviä sekä kouluratsastuksessa että esteratsastuksessa ja maastoratsastuksessa, kertoo turkulainen äidinkielenopettaja Virpi Lummevuo.

Hän ei kuitenkaan kilpaile oriilla itse. Turkulainen ammattiratsastaja Lotta-Katariina Lehtonen tuli kuvioihin mukaan Veikon ollessa viisivuotias, ja on kisannut sen kanssa voitokkaasti vuosien ajan.

Virpi näki Veikon ensimmäistä kertaa varsan ollessa vasta kolmen viikon ikäinen. Se olikin sitten menoa.

– Veikon kasvattaja, joka oli minulle tuttu, soitti ja kertoi, että heille on nyt syntynyt kaunis musta orivarsa. Sillä on niin pitkät silmäripsetkin. Lähdin sitten katsomaan varsaa ja ihastuin siihen ikihyviksi. Tein varsasta kaupat, ja Veikko siirtyi minulle loppuvuodesta 2005. Varsa oli oikeastaan heräteostos.

Virpi innostui hevosista ja ratsastuksesta jo pikkutyttönä. Hän kävi aluksi ratsastamassa paikallisessa ratsastuskoulussa ja löysi myöhemmin kaverinsa kanssa ravitallin, jonka omistaja antoi siivota karsinoita ja ruokkia hevosia. Palkaksi tytöt pääsivät ratsastamaan tallin shetlanninponilla, joka heitti heidät molemmat selästä kymmeniä kertoja.

– Tutustuin ravitallilla myös suomenhevosiin. Vaikka lämminveriset hevoset ovat hurmaavia, ihastuin suomenhevosiin jotenkin eri tavalla. Harrastus ei katkennut oikeastaan koskaan, ja sitten kun omia hevosia oli jo kaksi, tuli oman tallin hankkiminen ajankohtaiseksi.

Tällä hetkellä Virpin tallissa asustaa viisi hevosta, joista kolme on Virpin omia ja kaksi muuta hoitohevosia. Veikon lisäksi Virpillä on sen tyttäret viisivuotias Maarian Kerttu ja kaksivuotias Takamaan Lahja. Molemmat tammat ovat perineet isältään harvinaisen mustan värin.

Mustajouhisten ruunikkojen ja kokonaan mustien osuus suomenhevosten kannasta on vain noin neljä prosenttia. Tämä johtuu siitä, että suomenhevosen jalostuksessa suosittiin aikoinaan värinä ruskeaa rautiasta.

Sekä Veikkoa että Kerttua treenataan viidesti viikossa, mutta Lahjalla ajetaan tässä vaiheessa vielä vain kärryillä.

Kerttu on Virpille erityinen siksi, että se jäi pienenä orvoksi, kun sen emä Hilkka kuoli synnytyksen jälkeen. Virpi laittoi Facebookiin päivityksen ja kysyi, löytyisikö keneltäkään tammaa, joka voisi olla äitinä varsalle. Päivityksen jakoi yli 14 000 ihmistä.

Seuraavana päivänä Virpi sai tuttaviltaan viestin, että heidän lämminveriravurinsa oli menettänyt synnytyksessä varsansa. Kerttu vietiin heti tamman luokse Pöytyälle, ja tarinalla oli onnellinen loppu.

Puuhailu hevosten kanssa ja niiden ruokkiminen, ajaminen ja ratsastaminen ovat hyvää vastapainoa työlle äidinkielenopettajana Turun ammatti-instituutissa.

– Töissä monet ovat ihmetelleet, miten jaksan hoitaa aamulla tallityöt ja jatkaa sitten taas koulun jälkeen. Aamutoimiin ei kuitenkaan mene kuin parikymmentä minuuttia, kun valmistelee asiat hyvin illalla. Hevosten kanssa ajatukset tyhjenevät työmurheista.

Virpi on työssään huomannut, että nuorten on nykyään usein vaikea keskittyä kunnolla yhteen asiaan ja päästää irti kännyköistä.

– Hevosten kanssa taas on oltava läsnä kokonaan siinä hetkessä. Samalla oppii vuorovaikutustaitoja, sillä hevonen on kuin peili. Se näyttää, mitä toisen toiminta saa aikaan.

Virpin haaveena on perehtyä vielä joskus sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja tehdä sitä osa-aikaisesti oman työn lisäksi. Kun nuorilla on pahoinvointia ja sosiaalisia ongelmia, eläinten kanssa oleminen parantaa oloa.