Vastapaino: Kakuissa heijastuu elämä

Cati Slotte on loihtinut upeita kakkuja lapsesta saakka. Hän tykkää erityisesti monimutkaisista resepteistä, joita sitten mielellään varioi.

– Rentoudun leipomalla. Monimutkaista kakkua tehdessä täytyy keskittyä siihen, eikä voi ajatella mitään muuta. Esimerkiksi Britakakku muunnelmineen on yksi suosikeistani.

Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa Kokkolassa hyvinvointialan lehtorina työskentelevä Cati on suunnitellut myös oman kakkukirjan toteuttamista. Kirjan avulla Cati voisi yhdistää kaksi rakasta harrastustaan: leipomisen ja akvarellien maalaamisen. Kirjassa ei olisi valokuvia vaan Catin kakuistaan maalaamat kuvat. Taiteelliseen kakkukirjaan on näillä näkymin tulossa 10–12 ohjetta.

Yksi tärkeä resepti on Fredrikin suklaakakku, jonka Catin äiti kehitteli ruotsalaislehdestä löytämänsä ohjeen pohjalta. Perheessä on paljon syntymäpäiviä kesällä, joten mansikkakakkua on syöty runsaasti. Catin heinäkuisille synttäreille äiti halusi jotakin ihan muuta. Fredrikin kakussa on tumma sokerikakkupohja, välissä mokkakreemi ja päällä kiiltävä suklaakuorrute.

Catin kakut ovat muuttuneet elämäntilanteiden ja -kokemusten mukaan. Äitinsä diabeteksen takia Cati on aina kiinnittänyt paljon huomiota raaka-aineisiin ja pyrkinyt kehittelemään terveellisiä leivonnaisia, nykyään myös gluteenittomia.

Jutellessaan Cati tarjoilee taivaallisen ihanaa juustohyydykekakkua, jossa on tyrnimarjainen peilikiille ja karambolaviipaleita. Pohjana on – ei suinkaan keksejä vaan – ruishiutaleita.

1980-luvulla fysioterapeutiksi valmistuttuaan Cati työskenteli muutaman vuoden ajan Israelin armeijan fysioterapeuttina. Hän kuntoutti vaikeasti vammautuneita sotilaita sekä keskitysleireiltä selviytyneitä.

– Ne kokemukset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja avarsivat mieltäni. Keskitysleireiltä selviytyneiden, intifadan kokeneiden ja miinojen uhrien kohtaaminen vaikutti minuun syvästi.

Lähi-idässä Catin leipomuksista alkoi tulla makeita, baklava-tyyppisiä lehteviä leivonnaisia.

– Israelissa leivonnaiset vaihtelevat vuoden kiertokulun mukaan seuraten juutalaisia perinteitä ja juhlapyhiä.

Suomeen Cati palasi 1988 ja opiskeli lisää. Hän on toiminut opettajana vuodesta 1994.

Lähi-idän vuosiaan Cati muistelee lämmöllä. Eri kulttuureihin tutustuminen on auttanut Catia nykyisessä työssään, jossa hän kohtaa esimerkiksi erilaisia oppijoita ja eri kulttuureista sosiaali- ja terveysalalle tulevia opiskelijoita.

Monipuolinen ja pitkä kokemus antaa näkökulmaa myös ammatillisen koulutuksen reformiin.

– Muutos on jatkuva olotila. Opettajan rooli ei ole enää entisellään. Työelämäyhteistyö lisääntyy ja myös opetus kaipaa entistä käytännönläheisempiä menetelmiä. Opettajana joutuu painottamaan, miten töissä ollaan ja toimitaan, Cati pohtii.

Samalla häntä mietityttää eläkeiän nouseminen.

– Kuulin juuri, että minun täytyy toimia opettajana 69-vuotiaaksi saadakseni täyden eläkkeen. Kuinka siinä vaiheessa enää onnistuu kohtaamaan nuoret, kun nytkään se ei aina ole helppoa, Cati pohtii ja tarjoaa lisää kakkua.

Liikkuvaista ja sorjavartista Catia on vaikea kuvitella intohimoiseksi leipuriksi. Cati toteaa, etteivät työkaverit taida hänen harrastuksestaan tietääkään.

– Kakut katoavat nopeasti perhe- ja ystäväpiiriin. Usein leivon myös lahjaksi esimerkiksi ystävien lasten ylioppilas- ja valmistujaisjuhliin. Opettajainhuoneeseen saakka en ole kakkuja juuri ehtinyt viedä.

Kokenut leipuri neuvoo aloittelijaa noudattamaan ohjeita tarkasti.

– Ainesuhteet ja lämpötilat ovat oikeasti tosi tärkeitä esimerkiksi kakun rakenteen tai kuorrutuksen onnistumiseksi. Niistä kannattaa pitää tiukasti kiinni!