Auttaminen tekee onnelliseksi

Sattumalla ei ollut sijaa, kun kahden nuoren naisen tiet kohtasivat vuosi sitten Hämeenlinnassa, molempien kotikaupungissa.

31-vuotias kieltenopettaja Tiina Niskanen oli etsinyt jo jonkin aikaa henkilöä, jolle hän voisi olla avuksi ja iloksi. 28-vuotias Henna puolestaan kaipasi seuraa ja vaihtelua yksinäisyyden jäytämään arkeensa.

– On ollut tosi ihanaa tutustua Tiinaan. Etenkin se ylitti kaikki odotukseni, että meillä on niin paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, Henna kertoo.

Kaksikko löysi toisensa Pysäkin ystävätoiminnan kautta. Pysäkki on Hämeenlinnan kaupungin ja Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan ylläpitämä vapaaehtoistoiminnan keskus.

Henna kaipaa toisen läsnäoloa ja normaalia arkista yhdessä tekemistä vaikkapa musiikin parissa. Tiina saattaa soittaa poikkihuilua ja Henna viulua tai he laulavat duettona. Toisinaan Henna pitää Tiinalle pianokonsertin.

Toinen yhteinen juttu on käsityöt. Henna on koulutukseltaan artesaani. Hänen monipuoliset kädentaitonsa näkyvät vahvasti oman kodin sisustuksessa. Tiina ihastelee Hennan töitä ja kyselee tekniikoista, joita hän saattaa soveltaa omissa käsitöissään.

Välillä on mukava pelata vaikkapa lautapelejä Hennan kotona. Molemmille tärkeitä ovat myös juttutuokiot teekupposen äärellä.

Ja juttu luistaa, kun kaksikko tapaa kahden viikon välein. Syvällisiäkin pohditaan, esimerkiksi omaa identiteettiä, ihmisten suhtautumista normista poikkeavaan ja kykyä hyväksyä erilaisuutta. Tai sitä, kuinka vastoinkäymisiä voi kääntää voimavaraksi.

– Olen saanut uusia näkökulmia elämään. Elämäni ei olekaan vain itseäni varten, vaan ehkä olemme täällä, jotta voimme olla toisillemme avuksi ja iloksi, Tiina sanoo.

– Et tee turhaa työtä, Henna sanoo Tiinalle iloisesti.

Esimerkiksi jännittämisestä kärsivä Henna sanoo, että hänen elämänsä on paljon rennompaa ja vapaampaa kuin vuosi sitten. Hän liikkuu yksin ulkona, jopa pimeällä, mitä hän ei aiemmin juuri tehnyt. Itseluottamus on karttunut siihen malliin, että osa-aikatyö on alkanut tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Henna kiittelee Tiinan elämää pelkäämätöntä otetta. Tämä ei ole hätkähtänyt Hennan kertoessa rankoistakin ajoista sairautensa kanssa.

– Itselläni ei ole ollut rankkoja kokemuksia, joten siinä mielessä en osaa olla vertaistukena, Tiina sanoo.

Tiina on valmis pitämään palopuheen vapaaehtoistyön puolesta. Hän haastaa ihmisiä antamaan aikaa lähimmäisen hyväksi ja toivoo lisää matalan kynnyksen toimintaa, jotta pienelläkin panostuksella voisi osallistua.

– Itsekin haluaisin jatkaa vapaaehtoistyötä, vaikka elämäntilanteeni muuttuisi eli jos esimerkiksi saisimme lapsia mieheni kanssa. Tunnin viikossa pystyy kiireisenäkin toimimaan jonkun toisen hyväksi, Tiina sanoo.

Antaessaan saa, sen Tiina on huomannut todeksi vapaaehtoistyössään. Hänestä tuntuu, että paras tapa tulla onnelliseksi on muiden auttaminen.

Kun Tiina keskittyy olemaan läsnä vapaaehtoistyössään, hän unohtaa itsensä ja omat loppujen lopuksi pienet arkiset huolensa. Mielestä nollautuu myös työ Hämeenlinnan yhteiskoulun Tuomelan koulussa. Tiina opettaa kolmatta vuotta englantia, saksaa ja ruotsia alakoululaisille.

– Arvostan kieltenopettajien yhteistyötä ja tukiverkkoa. Olen saanut paljon kannustusta ja käytännön neuvoja. Uraa vasta aloittelevan on ollut rohkaisevaa kuulla, ettei kaikkea tarvitse heti osata. Riittää, kun tekee parhaansa.

Tiina valittiin hiljattain Hämeenlinnan seudun kieltenopettajien hallituksen puheenjohtajaksi.

– Jaan monien huolen suomalaisten kieliosaamisen kapenemisesta. Muidenkin kielten kuin englannin opettamiselle pitäisi ohjata lisää resursseja.