Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tapahtuvaa oppimista ei ole perinteisesti mitattu, mutta vuoden 2021 elokuusta alkaen kansalais- ja kansanopistot ovat voineet järjestää osaamisperusteisia kursseja. Niiden suorittamisesta saadut opintopisteet on mahdollista tallentaa Koski-palveluun, jonka tietoja voi käyttää esimerkiksi työhön tai koulutukseen hakeuduttaessa.
– Osaamisperusteisuus on positiivinen mahdollisuus mutta vaatii kurssien uudelleen suunnittelua ja synnyttää lisätehtäviä erityisesti arvioinnissa, erityisasiantuntija Tuovi Manninen OAJ:stä sanoo.
Osaamisen arviointi voi olla kurssista ja opiskelijamäärästä riippuen vaativaa ja työlästä, ja OAJ:n mielestä siitä pitää maksaa opettajalle korvaus.
Osaamisperusteisuus ei saa viedä vapaata sivistystyötä ja kansalaisopistojen opetusta pelkästään pisteytettyjen kurssien tarjoamiseen.
– On muistettava, että kansalaisopistojen kursseilla ja koulutuksilla haetaan harrastusta, hyvinvointia ja jaksamista omaan arkeen, Manninen sanoo.
Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen arvioi, että tällä hetkellä koko Suomen kansalaisopistoissa on noin 350–400 osaamisperusteisesti kuvattua ja Koski-merkinnälle mahdollistettua kurssia tai koulutusta.
– Vielä ollaan alkuvaiheessa mutta eteenpäin mennään, Nuottanen toteaa.
Liitto järjestää maaliskuun lopussa osaamisperusteisuuden teemapäivän, johon on tulossa yli 140 ilmoittautunutta.
Osaamistavoitteet ja arviointiperusteet on laadittava huolella.
Arviointityöstä pitää saada korvaus
Timo Junkala, suunnittelijaopettaja, Jyväskylän kansalaisopisto. Aikuisopettajien liiton hallituksen jäsen.
”Osaamisperusteisuuden idea on hyvä, sillä siinä kansalaisopistojen resurssit saadaan järkevään käyttöön.
Olemme lähteneet rauhallisesti liikkeelle. Tällä hetkellä meillä on 15 opintopistekurssia. Suurin osa niistä on kieliä, muutamat musiikkia.
Opistot etenevät eri tahtia, ja joissakin melkein kaikki kurssit on laitettu osaamisperusteisiksi.
Onko järkeä antaa opintopisteitä esimerkiksi lavatanssin, jumpan tai karaoken kursseista? Pääasia kansalaisopistoissa on hyvinvoinnin lisääminen eikä saavutettujen tietojen ja taitojen arvioiminen.
Lisäksi ne kurssit, jotka tehdään osaamisperusteisiksi, on tehtävä hyvin. Muuten sössitään hyvä mahdollisuus ja menetetään uskottavuus muiden oppilaitosten silmissä. Osaamistavoitteet ja arviointiperusteet on laadittava huolella.
Kun opettaja lupaa pitää opintopistekurssin, hän ei tiedä etukäteen, kuinka paljon pisteitä kerääviä opiskelijoita kurssille tulee ja kuinka paljon lisätyötä siitä aiheutuu. Kuka tuntiopettaja haluaa ottaa semmoisia kursseja, josta tulee jumalaton määrä ilmaista työtä?
Kuntatyönantajan kanta on, että kurssien osaamisen arviointi sisältyy tuntiopettajan työhön ilman lisäkorvausta. Olemme OAJ:ssä ja Aikuisopettajien liitossa eri mieltä. Tuntiopettajien tehtävät on määritelty selkeästi kansalaisopistojen työehtosopimuksessa eikä arvioiminen kuulu niihin.
OAJ Jyväskylä on lähettänyt Jyväskylän kaupungille paikallisneuvottelupyynnön, jossa kolme kansalaisopiston tuntiopettajaa hakee arvioinnin korvaamiselle ratkaisua. Edessä voivat olla pitkät neuvottelut, mutta tämä asia pitää saada korjattua.“
Työväenopiston tehtävä on yleissivistävä.
Uhkaako arviointi työväenopiston vapautta?
Ulla Meskanen, käsityöaineiden tuntiopettaja, Helsingin työväenopisto
”Helsingin työväenopistossa on laadukasta opetusta. Periaatteessa on hyvä asia, että opiskelijoilla on mahdollisuus saada tekemisestään merkintöjä, jotka auttavat heitä hakemaan eri koulutuksiin.
Työväenopiston tehtävä on yleissivistävä. Haluamme keskittyä tähän perustehtävään emmekä ryhtyä jonkunlaiseksi ammattiopistoksi.
Työväenopisto on matalan kynnyksen opiskelupaikka kaikille. Periaatteena on ollut, että jokainen kurssilainen asettaa itse tavoitteensa eikä suorituksia arvioida.
Helsingin työväenopistossa on 2 500 kurssia, ja niistä vasta viisi on osaamisperusteisia. Ensi syksynä näitä kursseja on tarkoitus saada jokaiselle ainealalle.
Helsinki luo parhaillaan yhteistä strategiaa Espoon ja Vantaan kanssa, jotta esimerkiksi englannin kurssista saisi saman verran opintopisteitä eri kunnissa.
En ole vielä pitänyt osaamisperusteisia kursseja, mutta meitä on pyydetty rukkaamaan uusiksi kurssien esittelyjä.
Tuntiopettajan tehtäviin kuuluu kuitenkin vain valmistella tunnit ja pitää ne. Kuvausten kirjoittaminen on suunnittelijaopettajien tehtävä – tämä tuppaa usein unohtumaan.
Mietin myös sitä, miten arviointi istuu käsityöaineisiin, joissa ei voi ruveta pitämään kokeita.
Meille on kerrottu, että tuntiopettajille osaamisperuseisuudesta ei koidu lisää työtä. Tästä lupauksesta täytyy pitää kiinni. Jos lisätyötä tulee, siitä pitää maksaa.
Sekin mietityttää, onko näille osaamisperusteisille kursseille järjestetty niiden vaatimaa lisärahoitusta vai onko rahoitus pois muilta kursseilta. Köyhtyykö kurssitarjonta tavallisille harrastajille, jotka eivät halua suorittaa mitään?
Olen opettanut opistossa yli 20 vuotta. Minulla on ollut mahdollisuus keksiä uskomattoman jänniä kursseja, ja niille on riittänyt tulijoita. En halua, että tätä vapautta kavennetaan.”
Osaamisperusteisuus nostaa opiskelijan näkökulman esiin.
Pitkät linjat valmistavat jatko-opintoihin
Sirkka Hokkanen, kasvatusaineiden opettaja, vararehtori, Karstulan evankelinen opisto
”Opistossamme on 78 opiskelijaa puolen vuoden tai vuoden kestävillä vapaan sivistystyön linjoilla, joita ovat esimerkiksi hoiva-avustajalinja, kädentaito- ja taidelinja, ympäristöviisas toimijuus sekä maahanmuuttajan suomi- polku.
Olemme parhaillaan rakentamassa vapaan sivistystyön hoiva-alan koulutuksen sekä suomipolun opetussuunnitelmia osaamisperusteisiksi.
Osaamisperusteisuuden hyödyt näkyvät selvästi nimenomaan pitkillä linjoilla, kun opiskelijat voivat opintopisteiden avulla saada täyden hyödyn kansanopistovuodestaan jatkaessaan seuraaviin koulutuksiin.
Kun opsit tehdään osaamisperusteisiksi ja laitetaan Koski-järjestelmään, potentiaalisen hakijan on helpompi hahmottaa koulutuksen sisältö. Näin opistomme pitkät linjat pääsevät paremmin esiin myös valtakunnallisesti. Tästä on hyötyä markkinoinnissa.
Käsittääkseni ainakin osassa kansanopistoja ollaan osaamisperusteisuuden kanssa pidemmällä kuin kansalaisopistoissa ja siihen suhtaudutaan myönteisemmin.
Toisaalta kansanopistoissa on päätoimisia opettajia rakentamassa opetussuunnitelmia enemmän kuin kansalaisopistoissa.
Minusta osaamisperusteisuus nostaa opiskelijan näkökulman esiin ja muuttaa sitä hyvään suuntaan.
Jos opettaja on tähän asti miettinyt, mitä hän aikoo opettaa, nyt hän pohtii, mitä opiskelijan tulee osata, kun tämä on käynyt kurssin ja suorittanut oman harjoittelunsa.
Olen ollut mukana Tule – tehdään osaamisperusteisuudesta totta -hankkeessa kansanopistoväen sparraajana. Se on avannut minullekin osaamisperusteisuutta ja sen hyötyjä aiempaa paremmin.”