Mukaan pääsy oli lottovoitto. Toisaalta tutkimusaiheeni yleishyödyllisyys ja teoreettinen puoli osuivat varmasti hyvin valintakriteeriin, Matti Kaarlela sanoo.
Kaarlela valmistui viime vuonna luokanopettajaksi. Nyt hän tutkii ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutusta osana oppimista.
Kaarlela on yksi tuhannesta tutkijasta, joita koulutetaan tohtoreiksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä 255 miljoonan euron lisä- rahoituksella. Rahoitus on suunnattu väitöskirjatutkijoille, jotka on otettu viime elokuusta alkaen yliopistoihin kolmen vuoden pituisiin työsuhteisiin.
Paikoista 800 kohdennettiin Suomen Akatemian rahoittamille tutkimusyhteisöille, joista yhtä kutsutaan Educa-lippulaivaksi. Sen tavoitteena on edistää koulutuksen kehittämistä tutkimustiedon avulla. Oulun yliopistossa työskentelevä Kaarlela on osa tätä tutkimusyhteisöä.
Loput 200 paikkaa oli kaikkien tutkimusalojen haettavana.
OAJ:n työmarkkina-, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan johtavan erityisasiantuntijan Hanna Tanskasen mukaan väitöskirjatutkimuksen rahoitus on usein pirstaleista. Rahoituksen epävarmuus taas hidastaa työntekoa.
– Ei siis ihme, että hakijaryntäys hankkeeseen oli valtava. Yli kymmenentuhatta haki tuhatta tarjolla ollutta paikkaa, hän sanoo.
Tanskasen mukaan hanke tuo tutkijalle turvaa ja mahdollisuuden keskittyä tutkimukseensa.
Rahoituksen tarkoituksena on uudistaa suomalainen tohtorikoulutus, opetusneuvos Saara Vihko opetusministeriöstä sanoo.
Tavoitteena on, että tohtorit tekisivät monipuolisen tutkijauran. He työllistyisivät entistä enemmän yritysten, tutkimuslaitosten ja muiden organisaatioiden tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.
Tällä hetkellä yli kaksi kolmasosaa tohtoreista työskentelee muualla kuin yliopistoissa. Yrittäjinä ja yksityisillä aloilla työskentelevien tohtoreiden osuus kasvaa suhteellisesti nopeimmin. Tiedot löytyvät Opetushallinnon tilastopalvelusta Vipusesta.
Tohtoreiden määrä yritysten tutkimus- ja kehittämistöissä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Silti tohtorien osuus yritysten tutkimuksen ja kehittämisen työntekijöistä on vain kahdeksan prosenttia.
Juuri nyt vailla työtä on ennätysmäärä korkeakoulutettuja, eikä työttömyyden kasvussa näy hidastumisen merkkejä. Akava Worksin tuoreimman työttömyyskatsauksen mukaan joulukuussa 2024 tutkijakoulutettuja oli työttömänä 1 644.
Ihannetilanteessa tohtoreiden osaamista hyödynnettäisiin laajasti yhteiskunnassa.
Yhteiskunta tarvitsee lisää tietoa esimerkiksi ilmastosta, kestävästä kasvusta, hyvinvoinnista, demokratiakehityksestä, teknologian vaikutuksista ja väestön ikääntymisestä.
– Tätä varten tohtoreille pitää luoda entistä selkeämmät tutkijaurapolut. Se vaatii rahoitusta ja aktiivista toiminnan kehittämistä, Tanskanen sanoo.
Tutkimukseen ja kehittämiseen tarvitaan 14 000 uutta tohtoria vuoteen 2030 mennessä.
Tohtoreiden määrä Suomessa on kasvanut koko 2000-luvun. Kymmenen viime vuoden aikana Suomessa on väitellyt keskimäärin 1 800 tohtoria vuodessa.
Se ei riitä. Suomi tarvitsee tutkimus- ja kehittämistoimintaan vuosina 2024–2030 yli 2 000 uutta tohtoria vuodessa. Arvio perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön parlamentaarisen työryhmän loppuraporttiin.
Työryhmän arvioin mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen tarvitaan 14 000 uutta tohtoria vuoteen 2030 mennessä.
– Mutta emme voi keskittyä vain määrän lisäämiseen. Myös koulutuksen laadusta on pidettävä huolta, Tanskanen muistuttaa.
Laatu vaatii riittäviä resursseja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen sekä tohtorikoulutuksen seurantaan ja arviointiin.
Onko hankkeen asettama aikataulu, kolme vuotta, realistinen?
Professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta ei ole huolissaan. Hän sanoo tutkijoiden etenevän hyvää vauhtia.
Lerkkanen johtaa Educa-Doc tohtorikoulutuksen pilottia, jonka kautta ministeriön rahoituksen piiriin pääsi 78 väitöskirjatutkijaa.
Tämän tutkimusyhteisön eli lippulaivan tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja luoda ymmärrystä muun muassa siitä, miksi oppimistulokset laskevat, miksi opinnot keskeytyvät yhä useammin ja miten teknologia muuttaa opetusta ja oppimista.
– Ensimmäisiä artikkeleita on jo lähtenyt kansainvälisiin lehtiin arvioitavaksi, Lerkkanen kertoo.
Jos tahti pysyy tällaisena, ainakin suurin osa tohtorikoulutettavista valmistuu Lerkkasen mukaan tavoiteajassa. Hän myöntää, että intensiivinen aikataulu työllistää ohjaajia, mutta toistaiseksi tästä on aikatauluja järjestelemällä selvitty.
Tutkijalle on parempi, jos tämä voi tehdä väitöskirjansa työsuhteisena.
– Silloin hänen ei tarvitse työskennellä erilaisissa rahoituspätkissä tietämättä, minkä nurkan takaa seuraava rahoitus tulee tai on tulematta, OAJ:n Tanskanen sanoo.
Matti Kaarlela on samaa mieltä. Hänen mukaansa on ihan eri asia tehdä väitöskirjaa osana tutkimustiimiä kuin päivätyön ohella yksin. Työsuhteen ansiosta hän voi myös keskittyä vain tutkimukseen.
Kaarlelan tavoitteena on kolmen vuoden kuluttua tarjota tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten tekoälyä voidaan hyödyntää opetuksessa ja oppimisen taitojen tukemisessa.
– Tulevaisuudessa oppimateriaaleissa on todennäköisesti yhä enemmän sisäänrakennettua tekoälyä.
Kaarlela kertoo, että jo tällä hetkellä tekoäly voi tehdä mekaanisia tehtäviä kuten laskujen ja kaavojen tarkistamista.
– Kun tutkimus etenee, voisi tekoälyn avulla antaa esimerkiksi matematiikassa juuri oppilaan omiin oppimisen taitoihin sopivaa tukea.
Tämä voisi Kaarlelan mielestä helpottaa opettajien työtä ja lisätä oppilaiden saaman tuen määrää.
Kaarlela ei pelkää jäävänsä työttömäksi, päinvastoin hän uskoo väitöskirjan tekemisen kautta kertyvän ammattitaidon olevan sovellettavissa monipuolisesti eri tutkimusaloilla.
Hän haluaa jatkaa uraansa tutkijana.