Sota Ukrainan itäosassa hallituksen joukkojen ja Venäjän tukemien kapinallisten välillä on jatkunut kohta jo kuusi vuotta.
Aivan uloimman etulinjan tuntumassa Donetskin alueella sijaitsee runsaan 30 000 asukkaan Avdijivka. Etäisyyttä lähimmästä, toisesta Ukrainan hallituksen kontrolloimasta kaupungista Kostjantinivkasta on reilut 50 kilometriä.
Matka Kostjantinivkasta Avdijivkaan käy kuitenkin verkkaisesti. Vastaan tulee kaksi Ukrainan armeijan tiesulkua, joista jälkimmäinen sijaitsee kappaleiksi räjäytetyn rautatietiesillan kohdalla. Päätietä ei voi käyttää, sillä se vie separatistien hallinnassa oleville alueille.
Avdijivkassa aivan kaupungin viimeisellä laidalla sijaitsevan asuintalon etupihalta alkaa pelto, jonka reunalla oleva varoitusmerkki kertoo kuolemanvaarasta: ”Älkää poistuko tieltä! Tien piennar on miinoitettu.” Täällä tulituksen ääniä kuuluu joka päivä.
”Älkää poistuko tieltä. Tien piennar on miinoitettu”, kyltti varoittaa. Takana aukeavan pellon toisella puolella on separatistien hallitsema Donetskin lentokenttä, jossa käytiin 2014–2015 raskaita taisteluita.
Paikallisissa kouluissa lepattaa silti elämän liekki. Kaupunki on päättänyt muuttaa kaikkein lähimpänä rintamalinjaa olevan koulun nuorisotilaksi.
Entistä koulua uuteen uskoon on remontoimassa joukko paikallisia opettajia. Talkoisiin ovat tulleet opettaja Anastasija Nesenova, hänen kollegansa Svetlana Savkevitš ja tämän mies Aleksei Savkevitš.
Opettaja Anastasija Nesenovan sunnuntai-ilta kuluu vapaaehtoistöissä koululla, jota muutetaan parhaillaan nuorisotilaksi. Taustalla maalaushommissa Aleksei Savkevitš.
Nesenovalla on aineopettajan pätevyys ukrainan kielessä ja kirjallisuudessa. Nykyisin hän työskentelee alakoulun opettajana Avdijivkan koulussa numero 1. Hän opettaa 10–11-vuotiaita nelos-vitosluokkaa ja äidinkieltä ja kirjallisuutta muille luokille.
Koulu numero 1 sijaitsee noin kilometrin päässä rintamasta.
Koulu numero 1 sijaitsee noin kilometrin päässä rintamasta. Vapaaehtoistyö nuorisotilan hyväksi auttaa jaksamaan kaupungin vaikeissa oloissa.
– Kun työn ohella ryhtyy tekemään jotain muuta mieluisaa, ei jää aikaa miettiä, mitä kauheaa ikkunan takana tapahtuu, Nesenova sanoo.
Ennen sotaa hän oli töissä läänin pääkaupungissa Donetskissa. Kun vihollisuudet alkoivat keväällä 2014, hän siirtyi kotikaupunkiinsa Avdijivkaan.
Nesenovalla on 13 vuoden kokemus opettajan työstä. Hän tietää, että vaikeissakin oloissa koulu edustaa arjen jatkuvuutta.
– Meillä on vastuu jokaisen lapsen terveydestä ja hengestä. Aluksi se pelotti, mutta ajan myötä siihen on tottunut, Nesenova pohtii.
Anastasija Nesenova sanoo tahtovansa rakentaa kotikaupungilleen ja sen lapsille tulevaisuutta.
Monilla lapsista on henkisesti kuormittavan ympäristön aiheuttamia keskittymisvaikeuksia ja ärtymystä. He saattavat raivostua pienistä asioista eivätkä jaksa kuunnella, mitä opettaja sanoo.
– Lapsissa on eroja ennen ja jälkeen sodan alun. Jokaisella on tietysti oma tarinansa siitä, mihin hän on joutunut sodan aikana. Siksi lapset pitää kohdata yksilöllisesti.
Nesenovan mukaan osa oppilaista ymmärtää, mitä jatkuva ampuminen tarkoittaa, koska he ovat asuneet Avdijivkassa kaikki sodan vuodet. Koulussa on kuitenkin myös lapsia, jotka ovat vasta hiljattain muuttaneet kaupunkiin vanhempiensa kanssa. Heille kaikki pitää kertoa alusta pitäen.
Oppilaat käyvät koulua säännöllisesti, poissaoloja ei ole tavallista enempää. Aiempina vuosina, kun sotatoimet olivat kiivaampia, vanhemmat soittivat kouluun kysyäkseen, pidetäänkö tänään tunteja.
– Me opettajat olemme aina työpaikalla, ammutaan tai ei, oli pakkasta tai ei. Mutta vanhempien pitää itse päättää. Jos he pelkäävät lähettää lasta kouluun, silloin on parempi jäädä kotiin.
Nesenovan mukaan nykyisin näin käy harvoin. Yhteydet vanhempiin ovat muutenkin sujuvat.
– Voin soittaa heille koska tahansa ja kutsua heitä koululle. Vanhemmat lapset soittavat myös itse minulle.
Periaatteessa Avdijivkan kouluissa on koulupsykologijärjestelmä. Pätevien ammattilaisten saaminen on kuitenkin iso ongelma. Koulupsykologin kuukausipalkka on noin sadan euron tienoilla.
– Ei sellaisilla tuloilla kukaan tahdo tulla töihin, Nesenova sanoo.
Vaatimaton on opettajienkin palkkataso. Ukrainassa ilmestyvän talouslehden RBK:n mukaan valtio korotti palkkoja vuoden 2020 alussa yhdeksän prosenttia. Korotuksen jälkeen ansiot ovat uransa alussa olevalla pedagogilla vajaat 230 euroa. Jos takana on 30 vuotta työuraa, tienesti on noin 340 euroa kuussa.
Koska psykologeja on rajallisesti, ovat opettajat Nesenovan mukaan ottaneet vastuuta lasten henkisestä tasapainosta.
– On ollut tapauksia, jossa lasten mielialat vaihtuvat koko ajan ja he ovat kiukkuisia. Silloin olemme ehdottaneet vanhemmille, että he veisivät lapsen yksityiselle psykologille.
Sodan jäljet näkyvät joka puolella Avdijivkaa. Talojen seinissä, parvekkeilla ja katoilla on raskaan tulituksen tekemiä reikiä.
Kouluissa on selkeät turvallisuusohjeet sen varalta, että ulkona alkaa rytistä kunnolla. Kun kello soi kolmesti, oppilaiden pitää nousta rauhassa ja poistua luokasta. Tavaroita ei saa jäädä keräämään.
– Kouluja ei tietenkään ole rakennettu sodan oloihin. Siksi suojaudumme käytävään, lähelle ikkunatonta seinää. Pitää vain odottaa, että ampuminen loppuu.
Jos sanon, että nyt heti lattialle, silloin pitää mennä lattialle. Jos sanon, että korvat on suojattava, silloin niin on tehtävä.
Nesenova painottaa oppilailleen, että opettajan käskyjä pitää noudattaa ehdottomasti.
– Jos sanon, että nyt heti lattialle, silloin pitää mennä lattialle. Jos sanon, että korvat on suojattava, silloin niin on tehtävä.
Pääasia on, että opettajalla tilanne on hallinnassa.
– Yritämme heittää vaikka vitsiä. Koetamme olla näyttämättä sitä, mitä tunnemme, koska lapset reagoivat hyvin voimakkaasti opettajan reaktioihin.
Nesenovan koulussa tositoimiin ei onneksi ole jouduttu. Silti varautumiseen pitää kiinnittää jatkuvasti huomiota.
Toimittaja ja valokuvaaja vierailivat Ukrainassa viime vuoden lopussa.
Opetuksen kehittäminen taas mahdollista
Sotaa käyvä Ukraina on alkanut kiinnittää enemmän huomiota kouluihinsa viime vuosien aikana, kertoo opettaja Anastasija Nesenova. Hänen mukaansa resurssit ovat lisääntyneet, opettajien palkkoja on korotettu ja ulkomailta – muun muassa Suomesta – on haettu aktiivisesti oppia.
Myös opetuksen kehittäminen on taas mahdollista, koska välitön kriisi on väistynyt.
– Vielä kaksi, kolme vuotta sitten tunnit oli pidettävä nopeasti ja lähetettävä lapset kotiin. Oppitunnit olivat 35 minuutin pituisia, oli paljon itseopiskelua. Silloin ei voinut tietenkään puhua mistään kehittämisestä.
Myös koulujen autonomiaa on lisätty.
– Koulujen välille on ilmaantunut jopa jonkinlaista kilpailua. Lisäksi ne osallistuvat erilaisiin kansainvälisiin projekteihin.
Maassa on astunut voimaan laaja koulu-uudistus, joka kulkee nimellä Uusi ukrainalainen koulu. Kantava ajatus on asettaa oppilas keskiöön.
– Toivon, että lapset ja heidän vanhempansa ymmärtäisivät, että koulua käydään tiedon takia eikä siksi, että tuodaan kotiin hyviä arvosanoja, Nesenova sanoo.
Myös opettajien koulutukseen ohjataan rahaa. Opettajien on mahdollista päästä kursseille ja konferensseihin. Nesenova itse ei sellaisiin kuitenkaan ole ehtinyt.
Uudistamisinnosta huolimatta ukrainalaisessa koulussa on yhä jäänteitä vanhasta neuvostoaikaisesta järjestelmästä. Siinä opettaja oli kiistaton, ankara auktoriteetti, jota kuunneltiin hiiskumatta.
– Yritämme päästä tästä asenteesta eroon. Mutta kyllä sitäkin vielä löytyy, etenkin opettajilla, jotka ovat pitkään olleet töissä. Mutta heitäkin ymmärtää. Jos on toiminut aina niin, ei osaa enää muuta.