Elinikäisestä oppimisesta on tullut yhteiskunnassamme arkipäivää. Työelämän rakenteet muuttuvat nopeammin kuin osaamme odottaa, ja osaamisen päivittämisestä on useilla aloilla tullut vaatimus. Työuran loppupuolella osaamisen kehittäminen vain korostuu työhyvinvoinnin takaajana.
Työurat eivät ole enää niin suoraviivaisia kuin ennen, ja monelle nuorelle eläkeviran saaminen tuntuu enemminkin historian havinalta kuin potentiaaliselta mahdollisuudelta.
Aikuiskoulutustukea käytetään niin alanvaihtoon kuin lisäkoulutukseen saman alan sisällä: myyntityön ammattilainen vaihtaa uraa koodaajaksi, luokanopettaja opiskelee erityisopettajan pätevyyden ja lähihoitajaksi kouluttautunut hakee uusia haasteita kouluttautumalla sairaanhoitajaksi. Näistä kaikista ammattilaisista meillä on huutava pula.
Kuormittava työelämä saa pohtimaan alanvaihtoa. Jos nykyinen työ on fyysisesti tai henkisesti liian raskasta, voi olla parempi kouluttautua uudelleen uusiin tehtäviin kuin jäädä pitkälle sairauslomalle.
Mallia kannattaisi kehittää niin, että se kannustaa kartuttamaan osaamista.
Jos aikuiskoulutustuki ei hallituksen mukaan toimi valtiovarainministeriön haluamalla tavalla, miksi se esitetään lakkautettavaksi? Mallia kannattaisi kehittää siten, että se kannustaa osaamisen kartuttamiseen ja mahdollistaa myös perheellisten opiskelun jatkossa.
Jos aikuiskoulutustuki poistuu hallituksen kaavailemalla tavalla, asettaa se yhä enemmän paineita myös nuorelle oman opiskelualan valitsemiseen. Harha-askelille tai suunnanmuutoksille ei tunnu olevan enää varaa. Pelkästään tieto erilaisista mahdollisuuksista motivoi ja lisää uskallusta kokeilla erilaisia urapolkuja.
Aikuiskoulutustuki on merkittävä malli osaamistason nousun ja ihmisen henkilökohtaisen hyvinvoinnin varmistamiseksi.
Toivottavasti hallitus harkitsee vielä tarkkaan ennen kuin se romuttaa järjestelmän, joka on mahdollistanut merkityksellisiä uusia urapolkuja.
Jouni Ovaska, kansanedustaja (kesk.), luokanopettaja, Tampere