Kunta päättää, onko lapsiluku uhka vai mahdollisuuus

Kuuden vuoden päästä peruskoulussa on yli 80 000 oppilasta vähemmän kuin nyt. Yhtenä selviytymiskeinona on kuntarajat ylittävä yhteistyö. Myös opettajarekisteri auttaisi.

Tuusulan ja Mäntsälän rajan yli käy arkisin kuhina, kun noin 150 etelämäntsäläläistä nuorta suuntaa yläkouluun Tuusulaan.

Näille nuorille tuusulalainen Kellokosken koulu on lähikoulu. Ehnroosin koulu Mäntsälän kirkolla olisi selvästi kauempana.

Kunnat sopivat yhteistyöstä kahdeksan vuotta sitten.

– Huoltajat taisivat olla tässä aloitteellisia. Lopputulos on ollut järkevä kaikkien kannalta, Kellokosken koulun rehtori Jyrki Aronen sanoo.

Koulussa oli tilaa tulijoille. Oppilaiden koulumatka lyheni, ja Mäntsälä välttyi kalliin yhtenäiskoulun rakentamiselta.

Sittemmin yhteistyö on vain tiivistynyt. Pari vuotta sitten Tuusula ja Mäntsälä sopivat, että Etelä-Mäntsälän alakoululaiset voivat halutessaan opiskella A2-kieltä Tuusulan puolella.

Tarjolla on saksan, ranskan, venäjän ja espanjan opintoja. Ryhmä syntyy, jos mukaan ilmoittautuu vähintään 12 lasta.

Ryhmä kokoontuu koulussa, jossa on eniten mukaan ilmoittautuneita. Oppilaat siirtyvät koulusta toiseen taksikyydillä.

– Jonkin verran tämä vaatii lukujärjestysten sovittelua ja joustoa oppilailta. Joku voi joutua vähän muita kauemmin odottelemaan tunnin alkua, Aronen kertoo.

Tällainen kuntien välinen yhteistyö on toistaiseksi harvinaista. Tulevaisuudessa rajojen ylittäminen voi olla pakon sanelemaa.

Yhteistyöhön ajaa oppilasmäärän lasku.

 

Kunnat sopivat yhteistyöstä kahdeksan vuotta sitten.

 

Vuonna 2030 peruskoulussa on yli 80 000 oppilasta vähemmän kuin nyt. Siis vain kuuden vuoden päästä.

Oppilaskato ei käy tasaisesti, vaikka lapsiluku laskeekin lähes kaikissa kunnissa kokoon katsomatta.

Kovimmin muutos kouraisee Itä- ja Keski-Suomen maaseutuvaltaisia pitäjiä ja syrjäisiä pikkukaupunkeja. Loivimmin oppilaiden määrä laskee suurissa kasvukeskuksissa: Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella.

Pienimmillään oppilasmäärän laskut ovat joitain prosentteja, pahimmillaan koululaisten määrä puolittuu.

Väestöennusteita MDI-yhtiössä nikkaroivan Rasmus Aron mukaan lapsiluku voi nousta vain parissa yksittäisessä kunnassa, kuten Luodossa ja Pyhännällä.

– Kummassakin kasvua selittää uskonnollinen liike, hän sanoo.

Oppilasmäärä laskee, koska Suomeen on syntynyt viime vuosina kovin vähän vauvoja.

Vielä huippuvuonna 2010 syntyneitä oli lähes 61 000. Viime vuonna ensirääkäisynsä ilmoille kajautti enää alle 44 000 uutta suomalaista.

Pienissä ja syrjäisissä kunnissa lapsilukua verottaa myös muuttoliike. Lastentekoiässä olevia aikuisiakin on vähän.

Aron mukaan edes kymmenien tuhansien vuosittaisesta maahanmuutosta ei ole apua. Liikehdintä voi enimmillään lykätä lapsiluvun laskua paikallisesti parilla vuodella.

 

Grafiikka kertoo ennusteen peruskouluikäisten määrän muutoksesta Suomen eri seutukuntien alueilla vuodesta 2023 vuoteen 2040. Eniten oppilaiden määrä vähenee Itä- ja Keski-Suomen maaseutuvaltaisissa pitäjissä. Toisaalta joillakin seuduilla koululaisten määrä kasvaa tai pysyy ennallaan. LÄHDE: Tilastokeskus ja MDI

 

Varautuminen pitää aloittaa nyt, Aro sanoo.

Jos toimeen tartutaan vasta vuonna 2030, vetelät ovat jo housussa.

– Kiireessä ei synny hyviä ratkaisuja. Nyt jokaisessa kunnassa pitäisi muodostaa kuva oman kunnan tulevaisuudesta ja lähtökohdista.

Pohdittavien kysymysten listalle Aro laittaa nämä: Paljonko lapsiluku vähenee? Miltä kouluverkko näyttää nyt? Millainen on kunnan taloustilanne?

Erityisasiantuntija Risto-Matti Alanko OAJ:stä harmittelee, että monet kuntapäättäjät eivät ole vielä heränneet tilanteeseen. Osa saattaa kieltää vääjäämättömän ja keksiä syitä sille, miksi omassa kunnassa tilanne ei ole yhtä paha kuin muualla.

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan viime vuonna tekemän selvityksen mukaan vain harva kunta oli pohtinut lapsiluvun kehitystä strategiatasolla.

– Virkakunta on paremmin perillä siitä, mitä tuleman pitää, Alanko sanoo.

Ikäluokkien pienuus alkaa näkyä toisella asteella ja korkeakoulussa 2040-luvulla.

Silloin pienten ammatillisten oppilaitosten voi olla vaikea saada tarpeeksi opiskelijoita. Samoin ammatti- korkeakouluissa entistä useampi opiskelupaikka voi jäädä täyttämättä.

 

Opettajarekisteri kertoisi, miten paljon ja millaisia opettajia tulevaisuudessa tarvitaan.

 

Onko edessä opettajien irtisanomisia? Lakkautetaanko kouluja kiihtyvään tahtiin? Miten käy ryhmäkokojen ja lähikouluperiaatteen? Säilyykö opetuksen laatu pienenevissä kouluissa?

Riittävätkö kuntien rahat?

Alangon mukaan kysymyksiin ei ole olemassa yksinkertaisia vastauksia. Tietoakaan ei ole tarpeeksi.

Meillä ei esimerkiksi ole kokonaiskuvaa siitä, miten paljon ja missä on kelpoisia opettajia. Tai siitä, kuinka moni heistä on jäämässä eläkkeelle.

– Kuittaantuuko opettajien vähäisempi tarve eläköitymisillä? Sitä emme tiedä. OAJ on ajanut valtakunnallista opettajarekisteriä, joka helpottaisi kokonaiskuvan hahmottamista, Alanko sanoo.

Rekisteri auttaisi suunnittelemaan myös opettajankoulutusta. Se kertoisi, miten paljon ja millaisia opettajia tulevaisuudessa tarvitaan.

Ryhmäkoot voivat kehittyä kumpaankin suuntaan. Paikoin lasten väheneminen tietänee nykyistä pienempiä ryhmiä. Toisaalta lapsiluvun vähetessä voi olla kiusaus vähentää myös luokkia ja tehdä ryhmistä aiempaa suurempia.

Oma kysymyksensä ovat pienet koulut. Miten pieneksi koulu voi kutistua?

– Yläkouluissa tuo raja on matalammalla. Jo nyt voi nähdä opettajilla erikoisia aineyhdistelmiä, kun koulut koettavat selvitä mahdollisimman pienellä opettajamäärällä, Alanko sanoo.

Opetettavia aineita voi olla paljon, eikä opettajalla ole välttämättä kaikkiin kelpoisuutta. Tällöin opetuksen laatu kärsii.

– Kelpoisuusvaatimusten purkaminen ei laatuongelmaa ratkaise.

 

Ratkaisut riippuvat siitä, miten suuri muutos kunnan lapsilukuun on odotettavissa ja millainen on kunnan lähtötilanne.

Rasmus Aron mukaan kasvukeskusten suurissa kaupungeissa ei tarvitse tehdä isoja muutoksia, sillä lasku on maltillista ja väliaikaista. Muuttoliike maalta ja maailmalta korjaa lapsiluvun ennen pitkää taas kasvu-uralle.

Sen sijaan pienissä syrjäisissä kunnissa on mietinnän paikka.

Alangon mukaan olennainen selviytymiskeino on kuntien välinen yhteistyö. Mallia voisi ottaa Tuusulasta ja Mäntsälästä.

– Kouluverkkoa tarkastellessa ei pidä tuijottaa vain oman kunnan rajojen sisäpuolelle. Joillekin lapsille lähin koulu onkin kunnan rajan toisella puolen.

Yhteistyö voisi suojata joitain kouluja lakkautukselta, kun ne saisivat lisää oppilaita naapurikunnan puolelta. Samalla voitaisiin välttää väsyttävän pitkiä koulukuljetuksia.

Myös kieltenopetuksessa voisi ottaa mallia Tuusulasta ja Mäntsälästä. Kielivalikoima voi olla laajempi, kun ryhmiä muodostetaan kuntarajojen yli.

Tuusulan ja Mäntsälän alakoululaiset kulkevat taksilla, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Opettaja voisi kiertää kouluissa, jolloin oppilaat opiskelisivat vuorotellen etänä.

Kurssin tai parin pituisissa kieliopinnoissa peruskoulut voisivat tehdä yhteistyötä kansanopistojen tai toisen asteen oppilaitosten kanssa.

 

Etäily edellyttäisi sitä, että linjan kummassakin päässä olisi opettaja valvomassa ja auttamassa eteenpäin.

 

Etenkin kieltenopetukseen on tarjottu lääkkeeksi etäopetusta. Kuntaliitto on penännyt hallitukselta lakimuutosta, joka mahdollistaisi nykyistä laajemman etäopetuksen.

Suomen kieltenopettajien liitto Sukoin puheenjohtajan Outi Vilkunan mielestä etäopetus ei ole tie auvoon.

– Etäopiskelu on monen opiskelijan mielestä raskasta ja vaatii enemmän vastuun ottamista. Erityisen huonosti etäopetus toimisi varhennetussa kieltenopetuksessa, Vilkuna sanoo.

OAJ:n mielestä etäyhteyksiä voisi hyödyntää niin, että osa opetuksesta olisi edelleen lähiopetusta. Etäily edellyttäisi kuitenkin sitä, että linjan kummassakin päässä olisi opettaja valvomassa ja auttamassa eteenpäin.

 

Mutta ei lapsiluvun väheneminen välttämättä tarkoita pelkkiä rakeita ja heinäsirkkoja.

Aiempaa pienemmille ikäluokille voisi tarjota entistä laadukkaampaa opetusta: pienempiä ryhmiä, enemmän erityisopetusta ja tukea.

Kunta voisi myös edistää luokan- tai aineenopettajien kouluttautumista erityisopettajiksi. Tulevaisuudessa oppilaiden tuen tarve näyttää vain lisääntyvän. Kasvava vieraskielisten oppilaiden osuus tarkoittaa sekin lisäresurssien tarvetta.

– Kyse on poliittisista päätöksistä ja tahdosta. Jos kuntapäättäjä haluaa tehdä jotain merkittävää kuntansa hyväksi, koulutuksessa se on mahdollista, Risto-Matti Alanko sanoo.

OAJ on esittänyt, että lapsimäärän laskusta syntyvät säästöt ohjattaisiin takaisin koulutukseen.

Viisas päättäjä tähyää jo 2030-lukua kauemmaksi 2040–50-luvuille, jolloin pienet ikäluokat varttuvat työikäisiksi veronmaksajiksi.

– Pitää huolehtia siitä, että he ovat hyvinvoivia, mahdollisimman hyvin koulutettuja ja osaavia, Rasmus Aro sanoo.

Laadukas koulutus voi olla yksi keino houkutella lapsiperheitä kuntaan asumaan.

Ja jotta tilanne ei olisi liian yksinkertainen, pitää ottaa huomioon myös vaihtoehtoinen skenaario. Aallonpohjan jälkeen syntyvyys voikin lähteä nousuun.

– Muutokset voivat olla nopeitakin. Vuonna 2010 Suomessa syntyvyys oli EU-alueen korkeimpia, nyt matalimpia, Aro huomauttaa.

Hän tähdentää, että päättäjien pitää miettiä sitä, ovatko ratkaisut järkeviä myös siinä tilanteessa, että 2030-luvulla syntyvyys alkaakin maltillisesti kasvaa.

Kellokosken koulussa rehtori Aronen odottaa tulevaa hyvillä mielin. Yhteistyö takaa koulun tulevaisuuden.

– Juuri nyt meillä on hieman tilanahtautta. Kun oppilasluku vähän laskee, tilanne helpottuu ja ryhmäkoot voivat pienentyä. Mutta jos laskua tulee paljon, voi opettajienkin määrä vähentyä, hän sanoo.

 

Tutustu OAJ:n kuntavaalitavoitteisiin: oaj.fi/kuntavaalit

Väestökehitys puhuttaa myös Educassa pe 24.1. klo 12. Paneelikeskustelijat pohtivat, mitä syntyvyyden haasteet merkitsevät opettamisen ja oppimisen tulevaisuudelle. Tutustu ohjelmaan linkkiä painamalla.