Katarzyna Kärkkäinen: Opittua ei voi oppia pois

”Tulin Suomeen kaksikymmentä vuotta sitten Saksasta, jonne olin muuttanut pari vuotta aikaisemmin synnyinmaastani Puolasta. Matkan varrella olen opetellut kaksi kieltä, opiskellut ja tehnyt aikuisoppimisen kehittämiseen liittyviä töitä saksalaisissa yrityksissä.

Kiinnostuin maahanmuuttajien oppimisen ja kotoutumisen tutkimisesta Stuttgartissa. Siellä luin tuttavani väitöksen turkkilaisten oppilaiden asemasta saksalaisissa kouluissa.

Suomessa työpaikkani on alusta lähtien ollut Jyväskylän yliopisto. Tutkin maahanmuuttajien oppimista, opettamista ja kotoutumista – samoja asioita, joista tein väitöskirjani kymmenisen vuotta sitten.

Viime vuonna julkaistussa tutkimusartikkelissa tarkastelen yhdessä muutaman tutkijakollegan kanssa ammatillisten opettajien ja maahanmuuttajaopiskelijoiden kokemuksia oppimisesta työpaikoilla.

Tutkimus perustuu seitsemäntoista opiskelijan ja kolmentoista opettajan haastatteluihin sekä etnografiseen aineistoon.

Haastattelemamme opiskelijat pitivät aikaisempia kokemuksiaan uuden oppimisen perustana. Opettajat taas näkivät usein vanhan tiedon esteenä uusien oppien omaksumiselle. Tämä ristiriita nousi esiin muun muassa hoitoalan koulutuksissa.

Lähihoitajaksi opiskelevien maahanmuuttajien perusasenne vanhuksia kohtaan oli kunnioitus. Vanhustyössä tuo asenne näkyi haluna auttaa. Eräs opiskelija vertasi kokemustaan oman äidin tai isän hoitamiseen: työ ikäihmisten parissa oli hänelle enemmän kuin vain työtä.

Hänelle kuitenkin opetettiin, että ikäihmisten hoidon ja hoivan keskeinen tavoite on pitää yllä toimintakykyä. Vanhuksen toimintakyky säilyy parhaiten, kun joitakin askareita jätetään hänelle itselleen.

Siksi liiallinen avuliaisuus piti opettajien mielestä oppia pois ja korvata uudella opilla.

Opiskelijat hyväksyivät suomalaisen toimintatavan, koska se kävi järkeen. Ajatusta oman, kunnioitukseen perustuvan työtavan poisoppimisesta he eivät kuitenkaan nielleet. Heidän mielestään uusi oppi tuli omaksua vanhan päälle.

Olen usein miettinyt, tarkoittivatko opettajat poisoppimisesta puhuessaan kirjaimellisesti vanhan tiedon unohtamista vai oliko kyse pelkästä sanonnasta.

Ajatus poisoppimisesta on ristiriidassa oppimisteorioiden kanssa. Ei vanhan tarkoituksellinen unohtaminen ole edes mahdollista. Uusi opitaan aina jo opitun päälle.

Ammatillisen oppimisen pääpaikka on työpaikka. Tutkimuksessamme selvisi, että maahanmuuttajaopiskelijan usein rikas ammatillinen ja koulutuksellinen tausta ei herätä innostusta sielläkään.

Työpaikalla ohjaajan ja opiskelijan vuorovaikutus vaikutti sekä ohjauksen määrään että näytön aikatauluun ja arviointiin.

Jotkut opiskelijat pohdiskelivat, että vuorovaikutukseen kannattaa panostaa enemmän kuin opiskeluun. Näin pääsee näyttöön nopeasti ja saa siitä hyvän arvosanan. Parhaiten toimii tietämättömän oppijan rooli.

Joissakin tilanteissa ammatilliset opettajat arvostivat opiskelijoiden kunnioittavaa asennetta. Opettajat pitivät ulkomaalaisten opiskelijoiden opettamista erittäin haastavana työnä. Siksi opiskelijoilta saatu arvostus ja kunnioitus palkitsivat.

Voi hyvin kysyä, miksi kunnioitus, arvostus ja ystävällisyys eivät toimisi myös hoitotyössä ja muillakin aloilla. Ammatillinen koulutus hukkaa resursseja, jollei stereotyyppisiä käsityksiä maahanmuuttajista ja heidän osaamisestaan kyetä tunnistamaan ja muuttamaan. ”