Joustavuudesta johtotähti – keskustelussa oppivelvollisuus

OAJ julkistaa 14. maaliskuuta oppivelvollisuusmallinsa. Sen valmistelua varten kootun opettajaryhmän jäsenistä kolme tiivistää ideansa oppivelvollisuuden uudistustarpeista.

Pitäisikö oppivelvollisuutta pidentää sen alku- vai loppupäästä? Tai voisiko sitä muuttaa niin, että syrjäytymisvaaran sijaan oppivelvollisuus kääntää suomalaisten osaamistason jälleen nousuun?

Oppivelvollisuuden uudistaminen on kohoamassa yhdeksi koulutuspoliittisen keskustelun keskeisistä teemoista. Siihen ovat osallistuneet niin tutkijat, asiantuntijajärjestöt ja sidosryhmät kuin poliittiset puolueetkin.

Asia on jo esillä ensi vuoden eduskuntavaaleja varten valmisteltavissa puolueiden koulutuspoliittisissa ohjelmissa. Jo useampikin puolue on esimerkiksi linjannut tavoitteekseen kaksivuotisen ja yhä joustavamman esiopetuksen. Myös oppivelvollisuuden pidentäminen sen loppupäästä on saanut tukea niin opetusalan ammattilaisilta kuin tutkijoilta ja poliitikoiltakin.

OAJ julkaisee oman oppivelvollisuusmallinsa 14. maaliskuuta. Mallin valmistelua varten OAJ keräsi kokemusasiantuntijaryhmän jäsenistään, joilla on ensi käden tietoa uudenlaisista ja vaihtoehtoisista tavoista järjestää opetusta. Ryhmään valittiin 12 opettajaa, jotka tuntevat oman työnsä kautta opintojen nivelvaiheiden tukimuotoja ja joustavien opinnoissa etenemisen malleja.

Asiantuntijaryhmä toimi lokakuun alusta tammikuun loppuun, ja sen työ on kiinteästi mukana OAJ:n uuden oppivelvollisuusmallin ideoinnissa.

 

Edellytyksenä opettajien yhteistyö

Elise Toivonen, laaja-alainen erityisopettaja, Rajatorpan koulu, Vantaa

”Vantaalla alkuopetuksessa on jo joissakin kouluissa kokeiltu avoimen alun ideaa. Ensimmäisten luokkien oppilaita ei ole jaettu suoraan tietylle luokanopettajalle. Joihinkin aineisiin on tehty palkkiryhmiä, ja varsinaiset luokat muodostetaan vasta myöhemmin. Se on sujunut aika hyvin.

Esiopetus toimii nytkin joustavasti, silloin kun se on mahdollista. Lakiin kirjattuna tähän saataisiin nykyistä enemmän mahdollisuuksia.

Ajatus kaksivuotisesta esiopetuksesta, josta siirrytään kouluun joustavasti, on mielestäni hyvä. Tällä hetkellä tasoerot yhden ikäluokan sisällä voivat olla aikamoisia, eikä koulun aloittaminen liian aikaisin tai vastaavasti liian myöhään ole kenenkään etu. On vain luonnollinen tosiasia, että lapset kypsyvät eri tahtiin.

Nykyisellään koulun aloittamisen lykkääminen on hyvin kankeaa. Sitä varten pitää hankkia liian suuri määrä lausuntoja ja todistuksia. Tulevaisuudessa joustavuus voisi olla uusi normi.

Arviointia puolestaan pitää yhtenäistää tulevaisuudessa. Nyt arviointi on liian kirjavaa eri koulujen ja kuntien välillä. Arvioinnin ohjeet ovat tulkinnanvaraisia, ja myös arviointimateriaalit ovat liian monimuotoisia, jotta ne takaisivat tasapuolisuuden. Arviointiin tarvitaan myös uusia kriteerejä, jotta yhdenvertaisuus voi toteutua.

Esi- ja alkuopetuksen opettajien yhteistyö sujuu tietysti parhaiten, mikäli he voivat toimia samoissa tiloissa. Tämä pitää huomioida uusien koulurakennusten suunnittelussa.

Jos esi- ja alkuopetuksesta tehdään nykyistä joustavampaa, erityisen tuen mekanismit eivät voi olla alimitoitettuja. Se, että uusi joustava malli lähtee toimimaan, edellyttää riittävää opettajien, erityisopettajien ja avustajienkin määrää.”

 

Yksilöllinen kehitystahti huomioon

Mare Daniel-Plosila, lastentarhaopettaja, Kaerlan päiväkoti, Turku

”Mielestäni nykyinen koulun aloittamisen malli pelkän kalenterivuoden mukaan ei ole tasapuolinen. Varsinkin vuoden lopussa syntyneet pojat saattavat kärsiä nykymallissa ja saada heikomman alun koulutielle. Moni tutkimus vahvistaa tämän.

Marraskuussa syntynyt poikani aloitti aikanaan koulun vuotta tavallista myöhemmin. Ratkaisu osoittautui hyväksi. Lähipiirissäni on ollut samanlaisia myönteisiä kokemuksia.

Lapset kehittyvät omaan yksilölliseen tahtiinsa. Jos esikoulu olisi monivuotinen, mitään tai ketään ei tarvitsisi lykätä. Lapset voisivat joustavasti siirtyä eteenpäin yksilöllisen kehityksensä mukaisesti.

Koulu pitäisi voida aloittaa aiemminkin. Vanhemmat, esikoulu- ja alkuopettajat sekä varhaiskasvatuksen ja koulun erityisopettajat pystyisivät arvioimaan aloitusajankohdan tiiviissä yhteistyössä. Nykyään tarvitaan psykologin lausunto, jos koulun aloittamista haluaa lykätä tai aikaistaa. Lausunto maksaa, mikä saattaa olla vähävaraisille vanhemmille kynnyskysymys. Nykyjärjestelmä ei ole tässäkään tasapuolinen.

Viisivuotiaille tarjottava maksuton esiopetus olisi askel oikeaan suuntaan. Nykyään yllättävän iso osa viisivuotiaista ei ole varhaiskasvatuksessa.

Oppimisen haasteet havaittaisiin aiemmin, jos lapset osallistuisivat nykyistä enemmän esiopetukseen. Tällöin he myös oppisivat luontevasti toimimaan isommassa ryhmässä.

Pidän esiopetuksen ja koulun erityisopettajien yhteistyötä hyvin tärkeänä. Minua huolestuttaa se, ettei koulujen opettajamitoitus aina takaa oppilaille heidän tarvitsemaansa tukea lähikoulussa. Esiopetuksen pienryhmästä on melkoinen hyppy isoon luokkaan, jossa opetusvastuu on yhdellä opettajalla.”

 

Oppivelvollisuus on tasa-arvokysymys

Sini Bask, lisäopetuksen lehtori ja nivelvaiheen koulutusvastaava, Vantaan ammattiopisto Varia

”Olen tehnyt aika pitkään töitä nuorten kanssa. Eivät kaikki yläkouluikäiset tai täysi-ikäisyyden tietämilläkään olevat ole vielä kypsiä tekemään koulutusvalintoja itsenäisesti, saati päätöksiä olla kouluttautumatta. Oppivelvollisuuden pidentäminen voisi olla heille hyvä ratkaisu. Yhteiskunnalla on velvollisuus huolehtia siitä, että jokainen löytää oman polkunsa.

Suurin osa nuorista pitää toisen asteen tutkinnon suorittamista itsestään selvänä ja välttämättömänä. Mutta sitten on joukko nuoria, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia opiskella tai sitoutua opintoihin. Nuorella voi olla tunne, että hän on väärässä opiskelupaikassa tai että opinnot eivät vain kiinnosta. Joillakin on elämässä pulmia, jotka vaikuttavat kaikkeen, myös opiskeluun. Heidän tilanteensa saattaisi muuttua, jos toisen asteen koulutus olisi oppivelvollisuuden piirissä.

Kaikilla pitäisi olla oikeus maksuttomaan toisen asteen tutkintoon. Näen esimerkiksi nuoria, jotka yrittävät maksaa lukiokirjat omilla työtuloillaan. Kyllä toisen asteen opiskelukustannukset tulisi kattaa yhteisistä varoista, ja ilman erillistä anomista.

Oppivelvollisuus on iso tasa-arvokysymys. Tilastoista näemme, kuinka vanhempien koulutus- ja tulotasot vaikuttavat kouluttautumiseen. Sosiaalinen perimä ei saisi ratkaista tai katkaista nuoren koulutuspolkua, vaan kaikilla pitäisi olla yhtäläiset edellytykset toteuttaa omat mahdollisuutensa.

Onhan turvaverkkoja jo olemassa. Esimerkiksi Vantaalla lukion tai ammattikoulun keskeyttävä nuori ei jää yksin kotiin. Kaikille haetaan paikkaa toisesta koulutuksesta, kymppiluokalta tai valmentavasta koulutuksesta. Tässä nivelvaiheessa iso tekijä on se, kuinka monta opettajaa, ohjaajaa ja opiskeluhyvinvointia tukevaa aikuista on käytettävissä.”

OAJ:n oppivelvollisuusmallin julkistamistilaisuus 14.3.2018 klo 9–11

Lue samasta aiheesta