Riitta Rantatalo, vertaismentori, kuvataiteenopettaja, Mäntysalon koulu, Nurmijärvi
Tästä olen kiitollinen
Päädyin vertaismentorikoulutukseen sattumalta, kun kollegani perui osallistumisensa ja ehdotti minua tilalleen. Tajusin heti päässeeni elämäni antoisimpaan koulutukseen. Nyt olen vetänyt verme-ryhmiä Nurmijärvellä yli kymmenen vuotta.
Vertaismentoritapaamisista on hyötyä erityisesti opettajauraansa aloittaville, mutta myös me konkarit saamme nuoremmiltamme uusia ideoita ja energiaa työhömme.
Tapaamisissamme on luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri: mieltä painavista asioista voi jutella niiden oikeilla nimillä. Olemme kaikki vertaisia ja oppimassa toisiltamme.
Olisinpa tiennyt aiemmin
Opiskeluaikana törmäsin ajatteluun, että opettaja ei saisi koskaan myöntää olleensa väärässä. Pidin ajatusta jo silloin vieraana. Nykyään virheiden tekemiseen suhtaudutaan paljon sallivammin.
Nykynuoret ovat omia itsejään – tuovat esille niin osaamistaan kuin puutteitaankin. Nuoremmalta kollegalta olen saanut esimerkiksi kuulla, että hänen supervoimansa on olemisen taito. Tällaiset uudenlaiset katsantokannat tarjoavat itselleni jatkuvasti ahaa-elämyksiä.
Tämän olen oppinut
Opettajankoulutuksessa opetetaan edelleen vähän oppilaiden huoltajien kohtaamista. Siksi me puhumme näistä tilanteista paljon.
Oma ykkösneuvoni on, että kerro aina ensin jokin myönteinen asia oppilaasta. Silloin huoltajat ymmärtävät, että olet lapsen puolella ja haluat toimia hänen parhaakseen.
Tapaamisemme elävät ajassa. Menneinä vuosina olemme saaneet yhdessä pureutua niin koulupudokkuuteen, sukupuoli-identiteetin moninaisuuteen, koronapandemiaan kuin oppimisen tuen uudistukseenkin. Kaikkien niiden käsittelyyn verme on tarjonnut kullanarvoisen yhteisön.