Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta aineenopettajana eripituisissa määräaikaisissa työsuhteissa ja osa-aikatöissä.
Aloin haaveilla alanvaihdosta, mutta päätin ensin hakea erään ison ammattioppilaitoksen opettajan paikkaa. Tunsin, että tässä aineessa olisin voinut löytää kipinän opettajan työstä.
Olen erittäin hämmästynyt rekrytoinnista. Paikka oli julkisesti haussa, mutta sain rekrytointipäätöksestä sellaisen viestin, josta olisi voinut kuvitella, että olen laittanut avoimen hakemuksen.
Viestissä ei kerrottu, paljonko hakemuksia oli tullut, kuinka monta oli haastateltu ja mitkä olivat valintaan vaikuttaneet tekijät.
Kysyin rekrytoijalta edellä esittelemäni kysymykset. Vastauksessa kerrottiin, miksi minua ei valittu ja mitkä olivat olleet lopulliset kriteerit.
En edelleenkään tiedä, kuinka monta hakemusta oli tullut ja kuinka monta oli haastateltu. Viestin lopussa luki: ”Toivottavasti tämä antaa sinulle toivoa työllistymisestä tälle alalle.”
Kiitos, mutta en hakenut paikkaa saadakseni sääliä. Uskon työllistyväni uudelle alalle.
Mielestäni opetusalalla ei suoda liikkumista kauas alkuperäisestä ainevalinnasta.
Muutos voisi hyvin lähteä esimerkiksi siitä, että rekrytoijat kertovat faktoja eivätkä mene henkilökohtaisuuksiin. Faktat kyllä näyttävät, miksi hakija ei tullut valituksi.
Alanvaihtaja
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lähetä kirjoituksesi mielipidepalstalle lomakkeella, jonka löydät osoitteesta opettaja.fi/lukijalle.
Toimitus editoi kaikki tekstit. Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä vain poikkeustapauksessa.