Digitalisaatio, automaatio ja tekoäly muuttavat työelämää nopeasti. Keskustelu keskittyy usein uusiin teknologisiin taitoihin, mutta samalla unohtuu jotakin olennaista: luovuutta, materiaalien ymmärtämistä ja käsillä tekemisen taitoa ei voi automatisoida.
Käsityötaidot ovat pitkään olleet osa suomalaista sivistystä. Ne eivät ole pelkästään ammatillista osaamista vaan tapa hahmottaa maailmaa, ratkaista ongelmia ja ymmärtää materiaaleja. Samalla ne ovat keskeinen osa kulttuuriperintöämme – sellaista hiljaista tietoa, joka säilyy vain tekemällä ja opettamalla.
On huolestuttavaa, että perusopetuksessa käsityön määrä on vähentynyt. Tämä näkyy ammatillisessa koulutuksessa: yhä useammalla nuorella ei ole tekemisen varmuutta tai kokemusta perustyökaluista.
Kädentaitojen oppiminen vaatii aikaa, toistoa ja rohkeutta epäonnistua. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita nykyisessä koulutusjärjestelmässä on yhä vähemmän.
Samalla kädentaitojen ja luovien alojen koulutuksen merkitys kasvaa. Kestävä tulevaisuus edellyttää kykyä korjata, kierrättää ja valmistaa pitkäikäisiä tuotteita. Tarvitsemme osaajia, jotka ymmärtävät materiaaleja ja yhdistävät muotoilun käytännöllisyyteen.
Kädentaidot ja luovien alojen koulutus ovat osa yhteiskunnan resilienssiä. Jos koulutuspaikat vähenevät, katoaa myös osaaminen, eikä sitä ole helppoa palauttaa.
Kädentaidot ratkaisevat tulevaisuuden. Ilman niitä ei synny kestävää, osaavaa eikä luovaa Suomea.
Anu Koukonen
Ingmanedun rehtori
Lähetä kirjoituksesi mielipidepalstalle lomakkeella, jonka löydät osoitteesta opettaja.fi/osallistu-lehden-tekemiseen. Toimitus editoi tekstejä. Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä vain poikkeustapauksessa.